Nyt kirjoitan aiheesta, joka on yritysten ja luultavasti kaupan alan tutkijoidenkin puolesta vaiettu tabuna maan alle. Tämä on aihe, johon melkein kaikki ihmiset ovat törmänneet elokuvissa. Suurin osa ihmisistä ehkä toivoo ja uskoo, että se on stereotypiaa ja dramatisointia, mutta ne, joilla on jotain kontakteja yritysmaailmaan, kaupan alaan ja ennen kaikkea kansainväliseen kauppaan, ovat saattaneet kuulla, että tätä tapahtuu  oikeasti. Miespuoliset henkilöt kaupan alalla ovat saattaneet henkilökohtaisestikin kokea tätä.

Kuvitellaanpa kansainvälinen yritys A, joka ostaa tuotteita yritykseltä B, joka toimii Aasiassa. Yritys A:n edustajat matkaavat Aasiaan tapaamaan B:n edustajia ja matkan aikana yritys B tekee kaikkensa, että A jatkossakin ostaisi heiltä kyseisiä tuotteita, eikä kilpailijoilta. Ensin B tarjoaa A:n edustajille mielettömän juhlaillallisen, josta ei puutu herkkuja eikä viinaa. Tarkoitus on saada ulkomaiset vieraat viihtymään ja humaltumaan. Tämän jälkeen seuraa kenties kierros karaokebaarissa, jossa yritysten humaltuneet edustajat pääsevät kokemaan miehistä yhteenkuuluvuutta ryyppäämällä lisää yhdessä ja heittämään vapaalle laulun merkeissä. Joskus puolen yön jälkeen yritysvieraat johdatetaan vielä hulppeaan, usean makuuhuoneen penthouse-huoneistoon luksushotellissa. Syötävän ja juotavan lisäksi tarjolla on myös paikallista naiskauneutta, eli lauma paikallisia prostituoituja, jotka tarjoilevat, ovat seuraneiteinä ja tarjoavat seksipalveluja miehille. Yritysten edustajien oman moraalin päätettäväksi jää sitten, käyttääkö kaikkia heille tarjottuja "hyödykkeitä" hyödykseen...

Edellä kuvatun kaltainen tilanne on paitsi elokuvista tuttu, ikävä kyllä myös suomalaisten kansainvälisten yritysten arkipäivää. Muutamista naisjohtajista huolimatta kaupanala/yritysmaailma ovat vielä kansainvälisesti hyvin maskuliinisia aloja, joissa pätee miehisen kulttuurin lait ja säännöt. Kirjoittamaton sääntö miesten kesken on tietysti se, että tapahtumista ei puhuta matkan jälkeen eikä kotimaassa, ja ennen kaikkea kotona odottaville puolisoille ja tyttöystäville moni tuskin sanoo sanaakaan. Nämä asiat ovat siis hyvin vaiettuja, vain pienen piirin tiedossa ja ne eivät kosketa naispuolisia johtajia ja yrityksen työntekijöitä. Kenties hekään eivät tiedä, miten erilaisia heidän miespuolisten työkavereidensa työmatkat ovat silloin, kun naispuolisia työntekijöitä ei ole paikalla... Mitähän tähän sanoisivat kotona odottavat puolisot, jos he tietäisivät?

Tämä vaiettu asia herättää tietysti ajatuksia prostituutiosta yleensä; siitä miten länsimaiset miehet sikailevat ulkomailla kantaen pahimmassa tapauksessa kotiin puolisolleen erinäisiä sukupuolitauteja tuliaisina. Se pistää miettimään prostituution oikeutusta ja siihen liittyviä eettisiä kysymyksiä. Se laittaa myös ajattelemaan sitä miehistä kulttuuria, mikä tähän liittyy; miesten keskinäistä hyvä veli -verkostoa, yhteisen kielletyn kokemuksen tuomaa veljeyttä ja sidettä. Se herättää myös kysymyksen lahjonnasta ja yrityskulttuurista ylipäätään. Mikä on naistyöntekijän asema kansainvälisen kaupan kentällä?  Miten tämä kaikki vaikuttaa heidän uraansa ja etenemiseensä? Onko todellista tasa-arvoa sittenkään olemassa sukupuolten kesken, vai onko nainen edelleenkin miehen omaisuutta ja pelkkää kauppatavaraa?

Kansainväliset suurytiykset esittelevät paperilla toimintaansa yhteistyöyritysten kanssa aivan toisessa valossa. Yritykset painottavat, miten he toimimalla ns. kolmannen maailman maissa omalla toiminnallaan nostavat maan taloutta ja bruttokansantuotetta. He tekevät virallisesti maissa monelaista ympäristöön ja yhteiskuntaan liittyvää hyväntekeväisyyttä ja koettavat mediassa tuoda esille sitä, miten pienen ekologisen jalanjäljen juuri heidän yrityksensä jättää kyseiseen maahan. Kenties yritysten työntekijät itsekin uskovat omaan propagandaansa ja tuntevat olevansa hyväntekijän asemassa. Ehkä he eivät ymmärrä olevansa vain osa kaupallista imperialismia siirtomaavaltioiden hengessä. Eräänlaisesta kaupallisesta siirtomaaorjuudesta tässä on mielestäni kyse; edelleen rikkaat länsimaiset valtiot, tällä kertaa yritysten ja talouden muodossa, hallitsevat muita maita ja kulttuureja. Virallisesti tehdään pelkkää hyvää, ja kulissien takana salaisissa illanistujaisissa tuetaan paikallista prostituutiota, jota hyvin todennäköisesti mafia pyörittää. Näin samalla tuetaan myös rikollisuutta. Moniko edes näiden yritysten työntekijöistä tietää, mitä kulisseissa tapahtuu ja miten kansainvälistä kauppaa itse asiassa oikein käydään?

Ennen kaikkea, miksi näistä asioista ei puhuta ääneen?

Kuva on Sarah Hammondin, ja alla Neneh Cherryn aiheeseen sopiva musavideo...