Onnea on mökki nietosten keskellä, niin kaukana kaikesta, että sinne eivät katuvalojen loiste ja muun maailman melu kanna. Mökki järven rannalla, lämmin sauna ja joukko ihania, aitoja ihmisiä. Kirkkaan kuulas, ääretön tähtitaivas. Miljoona tähteä, linnunrata, tähdenlento ja täydellinen kuunpimennys. Oman kullan käsivarret ympärillä. Täydellinen hetki.

Onnea on myös pakkasesta nitisevä ja natiseva hanki järven jäällä, auringon kylväessä valoaan tuhansina timantteina hangelle. Kylmyyttä hohkaava valkoinen lakeus, poskia lämmittävä, upea aurinko. Ympärillä joukko nauravia, iloisia ihmisiä ja oma rakas. Leikkimielistä kiistelyä siitä, ovatko hankeen jääneet jäljet hirven vai jäniksen. Vai kenties ilveksen..? Hirvi vai jänis -onko sillä väliä? Eipä oikeastaan, vain tämä hetki juuri nyt on tärkeä. Katsotaan yhdessä aurinkoa avannon reunasta irrotetun valtavan timantinkaltaisen jääpalan läpi. Kylläpä maailma on kaunis!

Tällaisina hetkinä ymmärtää, mikä maailmassa oikeasti on tärkeää ja merkityksellistä. Mitä oikeasti rakastaa. Että onni on oman pään sisältä kiinni... Avoin sydän ja rauhallinen, tyhjä mieli; siinä avaimet onneen. Ehkä en sittenkään vihaa talvea.

Tämän voimalla jaksan kesään.