Tällä kertaa Moskovan pormestarin antama kannanotto homoista on puhututtanut monia ihmisiä. Herra pormestari on nimittänyt homojen paraatia saatanalliseksi, ja tämä on saanut ainakin Hillon ja Tearcandyn ottamaan kantaa tähän asiaan.

Monia homojen vihaajia aivan oikeasti leimaa homofobia. Homojen ja feministien vastustajilla sekä tasa-arvon pelkääjillä tuntuu olevan muutamia yhtiesiä heitä nimittäviä tekijöitä. Homoseksuaalisuuden koetaan uhkaavan jotain itsessä, omassa seksuaalisuudessa. Hyvin nopeasti tämä pelko käännetään itsestä pois päin; "Herran jestas, ne iljettävät homothan ovat uhka koko yhteiskunnalle! Ties vaikka se homous leviäisi. Vihataan niitä!"  Yhtälailla patriarkaalisen yhteiskunnan aivopesemät ja kasvattamat sovinistit ja epätasa-arvon kannattajat repivät pelkoa ja vihaa irti feminismistä.

Sehän olisi aivan kauheaa, jos se oma eukko siellä nyrkin ja hellan välissä ymmärtäisi, ettei hän ole olemassa herraansa ja hidalgoaan varten eikä hänen pidä sietää ihan mitä vain; että hänkin on ennen kaikkea ihminen ja yhtä arvokas kuin miehet, että hänelläkin on oikeuksia. "Siitähän se vasta sota nousisi! Nainenhan saattaisi tehdä vaikka seksuaalisia aloitteita ja pistää miehen pesemään omat hikisukkansa! Kuka sitten enää toimisi miehen ilmaisena kotiorjana- eh, anteeksi: kotihengettärenä? Kauheaa! Kohtahan se nainen voi saada jo samaa palkkaa samasta työstä kuin miehet, ja sehän olisi aivan tavatonta! Nainen ei olisi enää miehestä riippuvainen edes taloudellisesti, ja sehän voisi lähteä hetkenä minä hyvänsä tiehensä! Katalat, kavalat naiset! Heitä ja heidän pieniä kauniita päitään täytyy suojella näiden kamalien feministien hirvittäviltä vaatimuksilta. Feministithän yrittävät viime kädessä vallata koko maailman ja orjuuttaa miehet palvelemaan itseään. Niin sen täytyy olla! Vihataan feministejä! Haa, koska me vihataan myös homoja, niin kaikkien feministien on pakko olla lesboja! Niin, ja varmaan ne ovat kaikki rumiakin. Taistellaan siis yhdessä kaikki sekä homoutta että feminismiä vastaan!"

Näin tavattiin ajatella jo 1800-luvun lopun Ranskassa, jossa feministinen liikehdintä vavisutti periporvarillisten setien pöksyjä. Huvittavinta on se, että nämä samat ajatusmallit näyttävät yhä nykyäänkin olevan voimissaan. Ne puhaltavat tähän pelosta voimansa ammentavaan vihaan lisää tulta ja pitävät sitä voimissaan. Tämä saa aikaan sen, että kukaan nainen ei tunnusta/uskalla myöntää olevansa feministi, sillä siitä on tullut kironsana. Sekä homo- että feministi- että tasa-arvofobikot vaikuttavat ammentavan samoista lähteistä ja käyttävän samoja strategioita ja ajatusmalleja. Uskallan väittää, että jopa rasistit voitaisiin lukea tähän samaan poppooseen ajatusmalliensa vuoksi; heidän mielestäänhän ne mustat miehethän ovat tulleet tänne vain viemään meidän naisemme ja työpaikkamme. Vihataan niitäkin, aamen. Näin perustelivat muuten toimintaansa natsitkin.

Milloin ihminen oppii tästäkin? Milloin ihminen oikeasti oppii siitä historiastaan jotakin ja alkaa toimia sen mukaisesti, ettei se olisi vain kaunista sanahelinää? Kaikki tämä suuri viha mitä kylvetään ympäriinsä, kaikki nämä ennakkoluulot ja suvaitsemattomat ajatukset. Sodat alkavat juuri niistä.

Miksi on niin vaikeaa elää rakastaen vihaamisen sijaan? Miksi ei voida vihan sijasta tuntea myötätuntoa ja koettaa paremmin ymmärtää erilaisuutta? Viha ei tee onnelliseksi ketään, ei edes sitä, kuka vihaa. Rakkaus tekee. Annettaisiinko kaikkien kukkien kukkia jo?

Chi kiittää ja kumartaa.

p.s. Tiedän että saan kaikki internetissä ja blogistaniassa liikkuvat sovinistit jälleen kerran kimppuuni. Pelkäänpä, että tällä kerralla saatoin suututtaa jopa homojen vihaajatkin. Kirjoitin tästä silti, koska tämä on niin todella tärkeä aihe. Asiallinen keskustelu kommenttiosiossa sallittua; räyhäämään voi mennä jonnekkin muualle.