Niin meni taas yksi itsenäisyyspäivä. Linnanjuhlia koitin katsoa aina, kun mieheltä vapautui kaukosäädin. Toisaalta tottakai itsenäistä Suomea täytyy juhlia, mutta eikö jotain 1900 (vai paljonko niitä oli) kutsuvierasta linnan juhlissa ole hiukan liikaa? Tällä tarkoitan lähinnä sitä, että eikö nekin rahat olisi voitu ohjata johonkin hieman hyödyllisempään. Vielä kun miettii, paljonko jokaikisen daamin puvut, kampaajalla ja meikkajalla käynti ovat maksaneet, on edes vaikea kuvitella sitä rahan määrää, mitä valtio ja juhliin kutsutut kansalaiset yhteensä ovat itsenäisyyspäivän kunniaksi törsänneet.
    Kamalaa oli minusta myöskin se, kun iäkäs mieshenkilö jäi panssariajoneuvon alle päivän juhlallisuuksissa. Todella surullista, kamalaa omaisille... Kuolemasta puheen ollen, Turussa kadonnutta opiskelijaa ei ilmeisesti ole vieläkään löytynyt. Se, että joku katoaa aivan jäljettömiin, on aivan käsittmätöntä. Miten se voi olla edes mahdollista? Hirveätä omaisille, kun ei tiedä mitä on tapahtunut. En tiedä, miksi tämä nimenomainen tapaus järkyttää minua niin kamalasti. Ehkä sen vuoksi, että se tapahtui tässä ihan lähellä... Ihmiset muuten kirjoittelevat aivan järkyttäviä juttuja tästäkin aiheesta keskustelupalstoille, toivon, että omaiset eivät lue niitä.
    Vietin päivän aika pitkälle siivoillen ja kaivaen esille joulukoristeita yms. Keittiön ikkunakin sai jouluverhot ja kynttelikkö pääsi ikkunalle. Asunnossa tuntuu kiertävän paljon enemmän hyvää energiaa nyt, kun se on puhdas ja puunattu. Joulu tuntuu nyt olevan hyvin lähellä, kun kotona on niin jouluista. Ostin muuten ensimmäiset joululahjatkin jo tiistaina... Miehelle jotain pientä ja hauskaa. Varsinaisesta joululahjasta hänelle en vielä ole saanut kuvaa päähäni. Jos jollain on jotain hyviä ehdotuksia, ne otetaan ilolla vastaan! x) Teimme myös yhdessä ruokaa tänään. Oikein viimeisen päälle röstiperunoita, välimeren vihanneksia wokattuna, kreikkalaista salaattia ja sisäfilee pihviä. Jälkiruuaksi suklaamuffinsseja, joissa oli kuumaa, sulaa suklaata sisällä. Oli muuten hyvää, mutta sain ateriasta tuntikausiksi kauhean ähkyn, kun en yleensä syö niin paljon. Hyvä varoitus joulua ajatellen..
    Reilu viikko enää Tallinnan matkaan aikaa! Aion sieltä ostaa suurimman osan joululahjoista. Sieltä saa varmasti ihania pässinpökkimiä ja käsitöitä joulupukin konttiin. Onhan siinä vähän raaahaamista, mutta siellä on onneksi mukana mies raahaamassa, hihhih. Maiseman vaihdos tekee vaihteeksi taas oikein hyvää. Tuskin maltan odottaa.
    Tänään aika paljon myös tuli halittua miestä ja vietettyä aikaa tämän kainalossa ja pössötettyä (suomeksi hassuteltua)  yhdessä. Se on ihanaa, että yli viiden vuoden jälkeenkin sydän sulaa vielä, kun toinen katsoo silmiin. Toisen hölmöimmätkin jutut ovat tällaisina päivinä maailman hauskimpia. Miten toinen jaksaakin olla aina niin ihana? Ymmärtäväinen, kultainen ja rakastava. Grrrrrrrrau, ihana mies!