Luin juuri Kamin blogia ja hän oli kirjoittanut väkivallasta erittäin osuvasti. Se tosiseikka, että kuka tahansa ihminen voi periaatteessa koska tahansa ja missä tahansa joutua väkivallan uhriksi, on äärimmäisen pelottava. Periaatteessa Turun Yo-kylä ei ole esimerkiksi yhtään sen turvallisempi paikka kuin vaikkapa New Yorkin metro. Kyse on luullakseni aika pitkälle huonosta säkästä, ja siitä, että on väärässä paikassa väärään aikaan. Ne tilanteet tulevat kohdalle hyvin yllättäin, eikä kukaan uhriksi joutunut yleensä olisi osannut odottaa sitä omalle kohdalleen. Kokonaan oma lukunsa on se kotioloissa piilevä väkivallan uhka, josta saamme pahimmillaan lukea surullisia tarinoita lööpeistä.

Täydellinen väkivallattomuus on kuitenkin aika kaksipiippuinen juttu. Periaatteessahan kaikki väkivalta on pahasta ja väärin. Entäpä tilanne, jossa Kamin kertomien esimerkkien tavoin on joku rakkaimmista uhattuna? Moniko jättäisi puolustamatta, kenties väkivaltaisestikin, jos joku uhkaisi esimerkiksi perheenjäsenen henkeä? Voi olla, että väkivaltaisen kostonkin mahdollisuus saattaisi käydä aika monen mielessä, jos jollekin läheiselle tehtäisiin jotain todella pahaa.

Entäpä itsepuolustus? Kuvitellaanpa, että joku neitokainen on iltasella lenkkeilmässä, ja joku hyökkää puskasta hänen kimppuunsa. Jos neito alkaa potkia, lyödä ja kynsiä hyökkääjää, onko oikein, että hän käyttää väkivaltaa puolustautuakseen? Minusta se on. Mutta mitä tapahtuu, jos neito onkin harjoitellut kamppailulajeja muutamia vuosia? Mitäpä, jos hänellä olisi vaikkapa musta vyö jossakin lajissa ja hän potkaisisi päällekarkaajaa munille, heittäisi tämän katuun ja itseään suojellakseen aiheuttaisi hyökkääjälle esimerkiksi jonkinlaisen ruumiinvamman, että tämä ei pääsisi juoksemaan hänen peräänsä? Onko sellainen sallittua?

Lain mukaan ei ole.

Minusta laki on väärässä.