Tiedättehän kun on sellaisia päiviä, kun kaikki mahdollinen menee pieleen? Tänään oli sellainen päivä. Ei sillä, että mitään sen suurempaa asiaa olisi mennyt pahasti pieleen. Sen, että olisi sittenkin pitänyt pysyä kotona sängyssä koko päivän huomaa lähinnä pienistä, merkityksettömistä asioista. Siitä, että joku oli avannut polkupyörän venttiilin ja huomasin vasta talon kulmilla, että takapyörä on tyhjä. Juoksin takaisin kolmanteen kerrokseen hakemaan pyörän pumppua, sain pyörän pumpattua. Ajettuani luennolle pyöränpumppu käsiveskasta vaarallisesti sojottaen päätin vielä pumpata siihen kirottuun kumiin ilmaa, ja kas: pumppu meni rikki. Se käsikahvan jatkeena pumpun sisällä oleva metallinen varsi vääntyi ja pumppu lakkasi toimimasta. Se kyllä liikkui edes takaisin, mutta ei se mitään pumpannut enää.

Tämän jälkeen luennolle, jossa kuuntelin kaksi tuntia maailman kuivimpia esityksiä kulttuurialan ihmisiltä. Kyseessä oli muuten juuri se sama kurssi, jossa joudun taas koko kevään tekemään jotain pirullista ryhmätyötä. Sieltä suoraan tukka putkella töihin ja sieltä suoraan videovuokraamolle. Tähän mennessä sää oli jo muuttunut, nyt satoi jäähileitä kovassa tuulessa vaakatasossa suoraan naamaan niin, että oli vaikeaa pitää silmiä auki. Päästessäni vihdoin vuokraamolle taivaalta tulikin märkää lumeksi naamioitunutta vesihöttöä ja riensin palauttamaan myöhästynyttä elokuvaa meikit poskilla valuen. Tämän päivän valopilkkuna vuokraamossa oli töissä eräs tuttu, joka katsoi myöhästymismaksuani läpi sormien. Tästä innostuneena otin vuokralle toisen elokuvan, Goyan aaveet. Se kuuluu sellaiseen sarjaan elokuvia, joita on miehekkeen kanssa aivan mahdotonta katsoa ilman vastamutinoita, joten nyt kun toinen on työmatkalla, niin saatoin hyvin ottaa sen lainalle. Kas kummaa mukaani tarttui myös järjettömän iso pussi irtokarkkeja; kun vie laihdutuskuurilaisen karkkihyllyjen luokse se on suunnilleen sama kuin veisi toipuvan alkoholistin viinakauppaan. No okei, ei minua kukaan vienyt, vaan itse poljin puolityhjillä pyörän kumeillani, mutta nyt on jo karkin syömisestä aika huono omatunto ja koska ostin niitä niin paljon, niitä riittää tuottamaan huonoa omatuntoa vielä huomiseksikin.

Kaiken kukkuraksi mies soitti työmatkalta tuossa jokin aika sitten ja kertoi Finnairin kadottaneen hänen matkalaukkunsa jonnekin Helsinkiin, joten voi olla että olisi parempi jos oltaisiin molemmat pysytty siellä peiton alla tänään. Eniten harmittaa se, että eivät ne karkit edes olleet niin hyviä.