Rakkaani on kaiken kaikkiaan harvinainen ihminen. En voi uskoa, että olen ollut elämässäni niin onnekas, että olen tavannut hänet. En tiedä oliko se kohtalo vai sattuma, oli mikä oli, en voi uskoa hyvää tuuriani. En tunne ketään toista lähellekään hänen kaltaistaan. Haluan olla hänen kanssaan niin kauan, että muutun pieneksi ruttuiseksi mummoksi ja senkin jälkeen vielä. Tiedän, että hän rakastaa minua silloinkin.

Hänessä on paljon piirteitä ja puolia, joita rakastan yli kaiken. Ensinnäkin hänen sydämensä on puhdas. Hän ei koskaan puhu pahaa kenestäkään toisesta ihmisestä, ei edes silloin, vaikka olisi aihetta. Luulen, ettei hän juuri edes ajattele pahaa kenestäkään. Hän uskoo aina hyvään; että kaikki ihmiset ovat alkujaan hyviä ja että kuka tahansa voi koska tahansa muuttaa elämänsä suunnan ja itsensä, jos vain riittävästi sitä tahtoo. Hänen sydämensä on niin laaja ja tulvillaan rakkautta, että sitä riittää kaikille hänen seurassaan oleville. Luultavasti juuri siitä syystä useimmat ihmiset viihtyvätkin hänen seurassaan.

Hänen sydämensä puhtautta kuvaa hänen pikkupoikamainen kykynsä innostua asioista ja tästä hetkestä. Hän elää täysillä aina tässä hetkessä, ei murehdi menneitä, eikä suunnittele tulevia. Toisinaan tämä voi olla aika hermoja raastavaakin, kun toisen kanssa ei voi suunnitella mitään. Hän on aina valmis auttamaan kaikkia muita, jos vain suinkin pystyy. Hänessä on jotain liikuttavan partiopoikamaista.

Jos eläisimme menneissä ajoissa, hän olisi varmastikin ihan oikeasti ritari, joka taistelisi sen puolesta, mihin uskoo ja siinä sivussa pelastaisi pari linnanneitoa. Yllättävän usein hän pelastaa minut tavalla tai toisella ihan arkipäiväisissä asioissa. Hän on kuin suuri ja vahva puu, jonka turviin voin aina mennä maailman myrskyiltä ja pahuudelta. Jotain pysyvää, vahvaa, muuttumatonta, aitoa ja rehellistä.

Sellaista ongelmaa ei olekaan, jota hän ei osaisi ratkaista. Hän on täydellinen upseeri ja herrasmies. Edelleenkin hän avaa minulle ovet ja kantaa kassit, vaikka olemme olleet yhdessä jo kohta kuusi vuotta. Hän ei varmasti koskaan jättäisi minua mihinkään pulaan ja tietää tilanteessa kuin tilanteessa, miten toimia. Välillä hän on kotioloissa liiankin omanarvontuntoinen ja leikkimielisesti aivan sietämätön sovinisti (kutsuu itseään sukupuolirealistiksi). Sen hän tekee todennäköisesti vain ja ainoastaan minua kiusatakseen, sanomattakin lienee selvää, että siitä seuraa meuhkaamista. Hänen lempihuviaan onkin leikkimielisesti kiusata ja härnätä minua milloin milläkin.

Hän on perusluonteeltaan niin aurinkoinen ja iloinen ihminen, että minä taidan olla se tämän suhteen menninkäinen ja mörrimöykky, vaikka minuakin asioista tietämättömät ihmiset erehtyvät useimmiten luulemaan iloiseksi ihmiseksi. Tarvittaessa hänestä löytyy kuitenkin paljonkin temperamenttia ja ruutia. Vaikka hän onkin varmaan pitkähermoisin ihminen, kenet tunnen, onnistun välillä venyttämään hänen hermojaan sen tietyn rajan yli ja sen jälkeen kenelläkään ei ole enää kivaa... Silloin salamoi ja kunnolla. Ongelma on se, että minä lepyn viidessä minuutissa ja rakkaani taas saattaa hautoa kiukkuaan huomattavasti pidemmän aikaa.

Hän on todella älykäs ihminen, ja useimmiten myös viisaskin. En yhtään häpeä tunnustaa, että hän on varmasti paljon minua älykkäämpi. Sinänsä en kyllä edes pystyisi seurustelemaan itseäni "tyhmemmän" miehen kanssa. Siinä ei olisi tarpeeksi älyllistä haastetta ja kyllästyisin parissa päivässä.

Rakkaani on myös äärettömän lujatahtoinen ja sitkeä. Hän on sitä tyyppiä, joka menee vaikka läpi harmaan kiven. Kun hän on jotain päättänyt, hän ei anna hevillä periksi. Vaikeudet on tehty voitettaviksi ja pahoinakin päivinä hän onnistuu yleensä löytämään jonkin hyvän asian, josta iloita. Toisaalta tähän kytkeytyy myös aimo annos kunnianhimoa.

Joissakin käytännön asioissa rakkaani on aivan liikuttavan pihalla. Tätä hän ei tietenkään itse suostuisi koskaan myöntämään, mutta se riittää, että minä tiedän sen. Joskus jokin konkreettinen käsillä tekeminen tai nikkaroimisen kaltainen operaatio saattaa olla aivan ylitsepääsemätön urakka. Koska hän on täydellinen ritari ja herrasmies, hän ei kuitenkaan salli minun auttaa, vaan mieluummin tahkoaa niin kauan, että saa asian itse tehtyä. Tämän takia me emme koskaan tule ostamaan mitään remontoitavaa asuntoa tai taloa.

Tarvitseeko edes kertoa, että rakkaani on kaunein mies, kenet olen tavannut? Hän edustaa pitkää ja solakkaa, sopivan lihaksikasta, auringossa ruskettuvaa, harteikasta ja pellavapäistä viikinkityyppiä. Kauneinta hänessä on kasvojen lisäksi ehkä ne hartiat, tai pitkät ja vahvat käsivarret. Tai selkä ja rintakehä. Tai ehkä täydelliset, pyöreät pakarat. Rakastan sitä tapaa, jolla hän liikkuu ja ylipäätään on olemassa. Koko pakettia.