Tässä sitä taas kirjoitellaan. Ilmeisesti tästä blogista ei juuri eroonkaan pääse, tosin edelleen suunnittelen jotain hiukan toimivampaa ja itselle hauskempaa uutta blogi-ideaa. Sitä odotellessa voinkin tässä hieman avautua. Minua ketuttaa. Ettei kettuja aina sorrettaisi, voisi sanoa että suorastaan susittaa. Tekisi mieli käyttää ihan sitä veelläkin alkavaa ilmaisua, mutta enpä nyt taida, koska on niin kiva kikkailla sanoilla. Tällä kertaa ärsytyksen aiheena on lähinnä ne raivostuttavat tilanteet. Tiedättehän, kun joku käyttäytyy yhtäkkisessä tilanteessa niin ärsyttävästi ja suorastaan loukkaavasti, että heti siinä tilanteessa ei keksi mojovaa vastakaneettia, vaan se tulee mieleen vasta jälkikäteen kiukun noustessa. Ehkä nämä tilanteet ovat muillekin tuttuja?

Tänään aamulla hermoni menivät erääseen harvinaisen kettumaiseen naapuriin, joka alkoi valittaa siitä että parvekekukkia kastellessani hänen nurmikolleen tipahti muutamia vesipiskoja. Tietysti pyydin anteeksi, tuossa vaiheessa olin jopa aidosti pahoillanikin asiasta. Naikkonen (käytetään nyt vaikka tätä nimitystä, vaikka oikeasti tekisi kyllä käyttää vaikka ilmaisuja bitch ja ämmä) ei kuitenkaan tähän tyytynyt, vaan alkoi valittaa siitä, että lisäksi eilen illalla kun istutin kukkasia, oli myös multaa lentänyt parvekkeelta. Voi herran jestas, ei varmaankaan ole paljoa multaa oikeasti hänen puolelleen lentänyt, koitin nimittäin olla erityisen varovainen sen mullan kanssa. Oman parvekkeeni lattialle sitä kyllä meni, ja sieltä sen sitten heti lakaisin ja pesin pois, mutta en todellakaan ole mitenkään piruuttani multaa viskellyt alakerran naapurin kiusaksi. Pyysin myös tuota anteeksi, vaikka täytyy sanoa että tuossa vaiheessa vitutuskäyrä oli kyllä aika nousujohteinen. Jälkikäteen suorastaan kihisin kiukusta ja mieleeni tuli heti ties kuinka monta hyvää vastausta ja tapaa näpäyttää takaisin. Samaisen naapurin grilli on nimittäin todella ahkerassa käytössä ja se on kohtisuoraan makuuhuoneen ikkunamme alla, ja grillinkäry on ottanut päähän jo monta kesää mutta en vain ole viitsinyt valittaa. Seuraavan kerran kun grilli käryää tai siellä on jotkut bileet jotka kestävät luvattoman myöhään ei tarvitse enää miettiä viitsiikö valittaa vaan teen sen suorastaan ilomielin. Jos maailmassa on olemassa ärsyttäviä asioita, niin pikkusieluiset ja tiukkapipoiset ihmiset, jotka valittavat turhista asioista, ovat juuri niitä.

Koska näitä tilanteita tulee varmasti jatkossakin, siis tilanteita, joissa joku herneaivoinen imbesilli hyppii varpaille ja nenille, eikä niissä tilanteissa keksi useinkaan heti sopivia vastauksia, koska on siihen liian kiltti, hyvin kasvatettu tai yksinkertaisesti ei vain ole yhtä v-mäinen ihminen, ja sitten jälkikäteen keksii aina yhtä loistavia vastauksia, niin ajattelin tähän koota muutamia kettumaisia kommentteja. Jospa niistä joku tipahtaisi sitten oikeassa tilanteessa oikeaan paikkaan. Jos huvittaa, kommenttiosiossa voi huvitella keksimällä lisää pirullisia vastauksia. Jos joku pitää tätä nyt hieman ilkeämielisenä, niin tässä vaiheessa kannattaa lopettaa lukeminen... Joka tapauksessa, seuraavat tilanteet on otettava sellaisina lähinnä kiltin tytön fantasioina, joita ei voisi ehkä ikinä ääneen sanoa, mutta joita tekisi kyllä joskus mieli laukoa. Niin, ne tilanteet:

Tilanne 1: Naapuri, joka valittaa turhasta

Tähän ärsyttävään ihmistyyppiin tehoaa luultavasti parhaiten vastavalitus. Kuuntele ensin kärsivällisesti toisen valitus, ja latele tämän jälkeen takaisin asiat, jotka kyseisessä naapurissa ärysttävät. Onhan se aika pikkumaista, mutta onko oikeasti pakko kuunnella jos joku on päättänyt oman päivänsä lisäksi pilata sinunkin päiväsi? Kerros- ja rivitaloasunnossa asuva voisi käyttää myös seuraavaa fraasia: "Jos ei kestä muita ihmisiä, niin kannattaisi ehkä muuttaa omakotitaloon." Ei ehkä parasta naapurisovun kylvämistä, mutta kuinka paljon sitä pitää oikein antaa toisten kukkoilla, ainakin täysin turhasta asiasta?!

Tilanne 2: Humalainen mies (tai nainen) joka katsoo asiakseen ääneen kommentoida ulkonäköäsi (hyvässä tai pahassa)

Nyt menee aika rumalle linjalle, pakko myöntää. Oikeassa tilanteessa ehkä vaikeneminen ja pois meneminen olisi paras idea, sillä humalaisista ei koskaan tiedä vaikka rupeaisivat väkivaltaisiksi. Jos nyt kuitenkin ajatellaan, mitä tekisi _mieli_ sanoa, niin tässäpä pari esimerkkiä: "Anteeksi, mitä sanoitte? Ei oikein saanut selvää kun sulla on tuo ruma naamari päässä.." tai ehkäpä ihan perinteinen "Katso peiliin ja tule sitten sanomaan uudestaan." Useinhan ne humalaisten huutelut voivat olla jotain irstasta tai muka kehumistakin, mutta niissäkin tilanteissa voisi ehkä käyttää jompaa kumpaa yllä olevista.

Tilanne 3: Ärsyttävä anoppi, joka kyselee (ja painostaa) muka leikin varjolla, että onkos niitä lapsen lapsia pian tulossa tai puhuu niistä kuvitteellisista lapsen lapsista itsestään selvästi muodossa "sitten kun teillä on niitä lapsia"

Tähän ei nyt kyllä tule mieleen kuin yksi ainoa vastaus, ja tätä itse asiassa käytin viime viikonloppuna, kun anoppini päätti vihjailla juhlissa tuntemattomien ihmisten kuullen, että olisi jo aika niitä lapsia hankkia: "No niitä saa kyllä vielä aika kauan odotella." Tämä on pahimmasta päästä kommentteja (Älkää naurako! Totta se on...), joita olen suustani päästänyt. Tästä seurasi hyvin pitkä, kiusaantunut hiljaisuus, mutta itse asiassa olen vieläkin salaa tyytyväinen siitä, että sain kerrankin suuni auki. Okei, ei ehkä oikea paikka eikä aika, mutta nyt kun olen kuunnellut noita vihjailuja jo kaaaaauuuuuaaaaaan niin alkaa hiukan tulla jo korvista ulos. Muita vastauksia en ole vielä keksinyt, jos joku keksii niin ei muuta kuin kommenttilootaan vain jelppiä.

Tilanne 4. Jonossa etuileva ja kiilaava tyyppi

Kaikki tietävät tämän tyypin. Yökerhoissa se on se muita päätä pidempi, stileteillä huojuva, itse rusketettu ja mielestään ravintolan kaunein nainen, joka kiilaa muiden kuolevaisten ohi vessakoppiin naisten huoneessa. Joskus se on se pukumies, joka yrittää kiireisenä kiilata jonon ohi yökerhoon tai kauppajonossa. Toisinaan se on se viisikymppinen täti Stockmannilla, joka kiilaa eteesi hajuvesipilvi perässä pelmahtaen juuri, kun olet aikeissa maksaa ostoksesi. Tähänkään en ole keksinyt järin hyviä vastauksia, mutta ehkä voisi joskus käyttää seuraavaa:

"Anteeksi, onko sinun aikasi arvokkaampaa kuin minun, vai miksi etuilet?" Toisaalta tähän voisi tepsiä myös ihan se tavallinen "Hei anteeksi, minä olen seuraava, tuolla on jonon pää."

Tilanne 5: Ylimielinen myyjä tai tarjoilija (Kas kummaa, useimmiten ne ovat naisia. Jos ne eivät ole naisia, ne ovat aika usein sellaisia homppelin oloisia miehiä. Anteeksi homot ja naiset, tiedän että teistä on suurin osa todella mukavia ja hyviä asiakaspalvelijoita. Jostain syystä ne asennevammaiset asiakaspalvelijat vain sattuvat löytymään näistä ryhmistä.)

Tämän tyypin tietävät varmaan kaikki. Nyt puhun siitä keski-ikäisestä kultasepän liikkeen myyjättärestä, joka ei usko että sinulla on tarpeeksi rahaa tai ostoaikeita asioidaksesi hänen valtakunnassaan, tai siitä ylimielisen oloisesta muotiliikkeen myyjästä, joka ei edes vaivaudu katsomaan sinua silmiin tai sanomaan "Ole hyvä". Tämän tyyppiset tarjoilijat pyörittelevät silmiään, jos paljastat, ettet tiedä mikä on "chorizo" tai "noisette", ja kun he tuovat pyynnöstäsi kannun jäävettä pöytään, voi suorastaan aistia, miten vastentahtoisesti tämä tapahtuu. Muuten, ihan oikeasti kaikkein huonoimmat asiakaspalvelijat, joihin olen törmännyt, ovat suomalaisia. Tälle tyypille en ole juuri keksinyt sopivia vastauksia, kun he eivät useinkaan toimi suoraan sanallisesti, vaan se veemäisyys on lähinnä siinä heidän kehonkielessään ja ilmeissään.

Tilanne 6; Vaikea asiakas

Kaikki joskus asiakaspalvelussa olleet tietävät tämän tyypin. Kyseessä on se kitisevä keski-ikäinen harmaantuva mies, jonka mielestä kaikki on liian kallista ja se on tietysti myyjän vika. Se voi olla myös se hankala kanta-asiakas, joka käy joka päivä samaan aikaan ja on joka päivä yhtä tasaisen kettumainen. Tällainen asiakas ei koskaan voi sanoa "kiitos" jos hänelle sanoo "ole hyvä", vaan hän vastaa siihen "Niin olen" ja pitää sitä joka kerta yhtä huvittavana. Se on se asiakas, joka keksii tikusta valitettavaa ja jolle mikään ei ole koskaan hyvin. Tietenkään asiakaspalvelussa ei voi oikeasti näin reagoida, mutta nyt onkin pieni ilkeämielinen fantasiointi sallittua. Joten ehkäpä voisi käyttää vaikkapa seuraavia lineja:

"Voisitteko opetella käyttäytymään ja tulla tänne sitten uudelleen?" tai "Tulkaa sitten uudelleen valittamaan, kun teillä on jotain oikeata valittamisen aihetta."

Tilanne 7: Ideoiden omija

Jokainen vähänkään luovalla alalla työskentelevä tai opiskeleva tunnistaa tämän tyypin. Hän on juuri se tyyppi, joka korvat höröllään koulun ryhmätöissä tai työpaikoilla kuuntelee muiden hyviä ideoita, ja seuraavana päivänä hän jo täysin suvereenisti väittää itse keksineensä idean. Tällaiselle tyypille ei kai auta oikein sanoa kuin: "Hei anteeks nyt, se oli kylläkin mun ideani!" tai jollakin muulla tavalla osoittaa muille, että idea oli kylläkin alunperin sinun.

Näin tällä kertaa, johan lähti taas hatutus. Jos keksitte jotain nasevampia kommentteja edellä kuvailluille rasittaville tyypeille, niin kertokaa ihmeessä.