Nyt on joululahjat ostettu. Sukulaismuksuista ostin 15 v tytölle Mangosta oliivinvihreän isokauluksisen puuvillapaidan, jossa luki rinnuksissa Mango pronssinvärisellä ja Jippun cd-levyn. Tytön kuudesluokkalaiselle pikkuveljelle ostin Zarasta beigen pitkähihasen t-paidan, jossa oli pääkallopainatus edessä ja teksti "Ocean of Darkness" sekä tummanharmaan pääkallohupparin, jossa oli vaaleanharmaita pieniä ja vielä pienempiä pääkalloja ja mustia roiskeennäköisiä kuvioita. Lisäksi ostin molemmille Virosta paksut ja lämpimät liukuvärjätyt villalapset, Tytölle sinisävyiset ja pojalle musta-harmaat. Toivottavasti lahjat kelpaavat nuorisolle... Miehelle olen ostanut yhteensä kolme lahjaa, jotka eivät kylläkään ole erityisen romanttisia, mutta joista luulisin miehen pitävän. Niitä en tässä voi paljastaa, jos vaikka mies sattuukin tylsänä hetkenään kurkkaamaan blogiini... x)
As if. Ilmeisesti sitä, ketä rakastan eniten, kiinnostaa vähiten tämä salattu sielunelämäni. Ainakaan mies ei koskaan tunnusta lukevansa blogiani. Jos miehellä olisi blogi, minä kävisin ainakin ihan mielenkiinnosta vakoilemassa, mitä miehen päässä liikkuu. Jaa, pitäisköhän tästä ajatella, että häntä ei kiinnosta minun ajatusmaailmani? Nonni, taas olisi aihetta parisuhdekriisiin, mutta annan nyt kuitenkin anteeksi toiselle sen, että blogini ei kiinnosta. Kai hän saa kuunnella muutenkin tarpeeksi juttujani...
Kävijöistä puheenollen, minusta on hauskaa seurata blogini kävijätilastoja. On mielenkiintoista, että ennen viime lauantaina blogissani kävi keskimäärin 5-15 ihmistä päivässä, mutta yhtäkkiä lauantain jälkeen kävijöitä onkin ollut 32-42 päivittäin! Mitä ihmettä lauantaina on tapahtunut? Mikä on aiheuttanut kummallisen piikin kävijämääriin? Ei aavistustakaan. Lisäksi on kummallista, että blogissani on eniten kävijöitä klo 6-8 aikaan aamulla sekä klo 2 aikoihin yöllä... Lisäksi eilen, kun opin käyttämään sitä laskurin tilastosivustoa enemmän (tai kun se suostui kerrankin toimimaan), hämmästyin sitä, että blogissani on käyty neljä kertaa myös ulkomailta. Muistaakseni maat olivat Norja, USA, Ranska ja Saksa. How interesting is that?!! Ja vielä mielenkiintoisempaa on se, mitä ne ihmiset ovat ymmärtäneet suomenkielisistä sivuistani. Jos eivät he sitten ole ulkosuomalaisia... x) Tämä on muuten aivan uusi piirre itsessäni, että minua kiinnostaa tämän tyyppiset tilastotiedot. Muuten, nyt kun Webstat-sivusto lähettää tilastoja säännöllisesti gmailin sähköpostiini, olen huomannut, että gmailin mainokset sähköpostini laidoilla koskevat kaikki jotkain matemaattisia todennäkösiyyksiä ja tilastoja käsitteleviä juttuja. Gmail siis vakoilee minua! Kraah, pelottavaa. Onkohan se ihan laillistakaan? Sinänsä kävijälaskurin ja tilastojen seuraaminen on ollut aivan hauskaa ajanvietettä. Blogiini tuskin koskaan kukaan kommentoi mitään, ja siksi minua hämmästyttääkin, miten blogissani voi silti olla kävijöitä muka niinkin paljon. Jos laskuria ei olisi, luulisin varmaan, että ei täällä koskaan käy ketään ja kirjoittelisin ihan mitä sattuu. Niin kuin en nytkin kirjottelisi.. x)
Haa, joululahjoista puheenollen, mies teki täällä työhuoneessa eilen jotain minun joululahjaani liittyvää kaksi tuntia. Kaksi tuntia! Mitä ihmettä se voi olla..? Lahjassani on kuulemma kolme osaa ja se on iso. Mies tietää kyllä, miten hullua pidetään jännityksessä... Hänellä on tapana aina vihjailla viikon verran etukäteen lahjasta, ja antaa niin vaikeita vihjeitä, etten koskaan arvaa mitä saan. En muuten ole edes löytänyt sitä lahjaa, vaikka olenkin jo vakoillut kaikki mahdolliset komerokätköt tässä huushollissa.
Nyt joulun lähestyessä olen löytänyt muutenkin itsestäni ihan uusia puolia. Vielä viime jouluna minulle kelpasivat aivan hyvin kaupasta ostetut laatikot, niistä tulee hyviä kun niihin vähän sekoittaa kermaa ja vaikka mausteita. Tänä vuonna sain jonkun ihmeellisen päähänpiston, että minun pitäisikin tehdä kaikki ruuat itse. Mies sai kuitenkin minut järkiini kertomalla, miten kauan lanttulaatikon valmistuksessa menee. Meistä ei sitä paitsi kumpikaan edes tykkää porkkanalaatikosta, joten mitä järkeä sitä on tehdä. Maksalaatikkoa en taas pysty tekemään, koska ajatuskin raa'asta maksasta ällöttää oikein tosissaan. Niin siis päädyin siihen ratkaisuun, että ostan kaikki muut laatikot, mutta imelletyn perunalaatikon teen itse. Mies ehdotti, että koska en ole ikinä ennen sitäkään tehnyt, voisi olla hyvä idea ostaa varmuuden vuoksi myös kaupan perunalaatikkoa. Kiitos vain luottamuksesta.. x) Ihan hyvä idea silti, eihän sitä koskaan tiedä mitä kokatessa tapahtuu. Torttutaikinaa en edes yritä tehdä itse. Piparitaikinan koitan taas urheasti tehdä itse, niinkuin joka joulu. Varmaan se taas tarttuu kinnii pöytään ja kaulimeen ja joka paikkaan. Ehkäpä se, että raaputtaa juustohöylällä piparitaikinaa irti pöydästä, kuuluu tähän joulunlaittoon. Jos jollakulla on pettämättömän hyvä ja tarttumaton piparitaikinan ohje, otan sen innolla vastaan! Pullat ovat sentään sellasia joululeivonnaisia, joita minäkin osaan tehdä. Niitä aionkin tehdä sitten oikein urakalla... En tiedä, liittyykö tähän yhtäkkiseen ja ennen kuulumattomaan jouluhössötykseeni se, että anoppi saattaa tulla meille joulupäivänä. Tai no, tiedänpäs. Kyllä se liittyy.
Nyt seuraavaksi hyökkään kotini kimppuun imurin ja mopin kanssa. Jouluna pitää näyttää siistiltä ja tuoksua puhtaalta... Mikään ei ole niin ihanaa, kun tuoda kuusi sitruunanraikkaaseen ja piparintuoksuiseen kotiin.
As if. Ilmeisesti sitä, ketä rakastan eniten, kiinnostaa vähiten tämä salattu sielunelämäni. Ainakaan mies ei koskaan tunnusta lukevansa blogiani. Jos miehellä olisi blogi, minä kävisin ainakin ihan mielenkiinnosta vakoilemassa, mitä miehen päässä liikkuu. Jaa, pitäisköhän tästä ajatella, että häntä ei kiinnosta minun ajatusmaailmani? Nonni, taas olisi aihetta parisuhdekriisiin, mutta annan nyt kuitenkin anteeksi toiselle sen, että blogini ei kiinnosta. Kai hän saa kuunnella muutenkin tarpeeksi juttujani...
Kävijöistä puheenollen, minusta on hauskaa seurata blogini kävijätilastoja. On mielenkiintoista, että ennen viime lauantaina blogissani kävi keskimäärin 5-15 ihmistä päivässä, mutta yhtäkkiä lauantain jälkeen kävijöitä onkin ollut 32-42 päivittäin! Mitä ihmettä lauantaina on tapahtunut? Mikä on aiheuttanut kummallisen piikin kävijämääriin? Ei aavistustakaan. Lisäksi on kummallista, että blogissani on eniten kävijöitä klo 6-8 aikaan aamulla sekä klo 2 aikoihin yöllä... Lisäksi eilen, kun opin käyttämään sitä laskurin tilastosivustoa enemmän (tai kun se suostui kerrankin toimimaan), hämmästyin sitä, että blogissani on käyty neljä kertaa myös ulkomailta. Muistaakseni maat olivat Norja, USA, Ranska ja Saksa. How interesting is that?!! Ja vielä mielenkiintoisempaa on se, mitä ne ihmiset ovat ymmärtäneet suomenkielisistä sivuistani. Jos eivät he sitten ole ulkosuomalaisia... x) Tämä on muuten aivan uusi piirre itsessäni, että minua kiinnostaa tämän tyyppiset tilastotiedot. Muuten, nyt kun Webstat-sivusto lähettää tilastoja säännöllisesti gmailin sähköpostiini, olen huomannut, että gmailin mainokset sähköpostini laidoilla koskevat kaikki jotkain matemaattisia todennäkösiyyksiä ja tilastoja käsitteleviä juttuja. Gmail siis vakoilee minua! Kraah, pelottavaa. Onkohan se ihan laillistakaan? Sinänsä kävijälaskurin ja tilastojen seuraaminen on ollut aivan hauskaa ajanvietettä. Blogiini tuskin koskaan kukaan kommentoi mitään, ja siksi minua hämmästyttääkin, miten blogissani voi silti olla kävijöitä muka niinkin paljon. Jos laskuria ei olisi, luulisin varmaan, että ei täällä koskaan käy ketään ja kirjoittelisin ihan mitä sattuu. Niin kuin en nytkin kirjottelisi.. x)
Haa, joululahjoista puheenollen, mies teki täällä työhuoneessa eilen jotain minun joululahjaani liittyvää kaksi tuntia. Kaksi tuntia! Mitä ihmettä se voi olla..? Lahjassani on kuulemma kolme osaa ja se on iso. Mies tietää kyllä, miten hullua pidetään jännityksessä... Hänellä on tapana aina vihjailla viikon verran etukäteen lahjasta, ja antaa niin vaikeita vihjeitä, etten koskaan arvaa mitä saan. En muuten ole edes löytänyt sitä lahjaa, vaikka olenkin jo vakoillut kaikki mahdolliset komerokätköt tässä huushollissa.
Nyt joulun lähestyessä olen löytänyt muutenkin itsestäni ihan uusia puolia. Vielä viime jouluna minulle kelpasivat aivan hyvin kaupasta ostetut laatikot, niistä tulee hyviä kun niihin vähän sekoittaa kermaa ja vaikka mausteita. Tänä vuonna sain jonkun ihmeellisen päähänpiston, että minun pitäisikin tehdä kaikki ruuat itse. Mies sai kuitenkin minut järkiini kertomalla, miten kauan lanttulaatikon valmistuksessa menee. Meistä ei sitä paitsi kumpikaan edes tykkää porkkanalaatikosta, joten mitä järkeä sitä on tehdä. Maksalaatikkoa en taas pysty tekemään, koska ajatuskin raa'asta maksasta ällöttää oikein tosissaan. Niin siis päädyin siihen ratkaisuun, että ostan kaikki muut laatikot, mutta imelletyn perunalaatikon teen itse. Mies ehdotti, että koska en ole ikinä ennen sitäkään tehnyt, voisi olla hyvä idea ostaa varmuuden vuoksi myös kaupan perunalaatikkoa. Kiitos vain luottamuksesta.. x) Ihan hyvä idea silti, eihän sitä koskaan tiedä mitä kokatessa tapahtuu. Torttutaikinaa en edes yritä tehdä itse. Piparitaikinan koitan taas urheasti tehdä itse, niinkuin joka joulu. Varmaan se taas tarttuu kinnii pöytään ja kaulimeen ja joka paikkaan. Ehkäpä se, että raaputtaa juustohöylällä piparitaikinaa irti pöydästä, kuuluu tähän joulunlaittoon. Jos jollakulla on pettämättömän hyvä ja tarttumaton piparitaikinan ohje, otan sen innolla vastaan! Pullat ovat sentään sellasia joululeivonnaisia, joita minäkin osaan tehdä. Niitä aionkin tehdä sitten oikein urakalla... En tiedä, liittyykö tähän yhtäkkiseen ja ennen kuulumattomaan jouluhössötykseeni se, että anoppi saattaa tulla meille joulupäivänä. Tai no, tiedänpäs. Kyllä se liittyy.
Nyt seuraavaksi hyökkään kotini kimppuun imurin ja mopin kanssa. Jouluna pitää näyttää siistiltä ja tuoksua puhtaalta... Mikään ei ole niin ihanaa, kun tuoda kuusi sitruunanraikkaaseen ja piparintuoksuiseen kotiin.
Kommentit