Yö on ajatuksille parasta aikaa. Silloin tulee miettineeksi asioita, joita ei muulloin ole aikaa miettiä. Mielen sopukoista nousee myös ihmisiä, joita ei ole välttämättä vuosiin muistanut.

Maailmassa on vain sellainen vääryys, että maailma on suunniteltu siten, että yöt pitäisi nukkua. Pitäisi olla hiljaa sängyssä, pimeässä peiton alla ja uneksua öisin, niin kuin kunnon ihmiset tekevät. Aamulla pitäisi herätä aikaisin. Pitäisi olla hyödyllinen opiskelija ja raataa niska limassa aamusta asti kirjastossa; tai jos käy töissä, pitäisi mennä töihin innokkaana ja hyväntuulisena jo varttia ennen kuin työt alkavat. Jos on vapaapäivä, niin kunnon ihmiset kantavat jo aamusta matot pihalle ja hakkaavat niitä apinan raivolla tai lähtevät sateessa lenkille kiertämään joen viertä. Joen, jonka vesi on yhtä ruskeaa kuin vesi kuralammikossa. Jos on vapaapäivä viikolla, pitäisi nousta kukonlaulun aikaan asioimaan pankeissa ja virastoissa ja koittaa näyttää kiireiseltä. Kun tapaa sattumalta jonkun tutun, ei missään nimessä saa sanoa, ettei aio tehdä koko päivänä mitään hyödyllistä eikä edes ajattele kaikkia niitä asioita, jotka pitäisi tehdä. Sen sijaan kuuluu luetella tekemättömiä juttujaan ja näyttää riutuneelta ja stressaantuneelta, sillä niin muutkin tekevät ja odottavat myös minun tekevän.

Minä tiedän, että näin maailma toimii ja koitan leikkiä, että pelaan sen säännöillä. Silti minussa asuu pieni haaveilija, joka tykkää valvoa yöt ja katsella ikkunasta yön samettista mustuutta. Keittelen kaikessa rauhassa kaakaota ja poden salaa huonoa omaatuntoa siitä, etten ole nukkumassa. Haaveilen usein paikoista, joissa olen ollut ja jotka olivat ihania. Haaveilen paikoista, joihin haluaisin mennä. Mietin tuntemiani ihmisiä ja pohdiskelen maailman asioita. Unelmoin jostain paikasta, saaresta tai rannasta, jolle voisin muuttaa asumaan ja juurtua. Elää Robinsonina autiolla saarella pienessä majassa.

Näistä unelmista on realismi kaukana, eikä kuulu ajatella, että jos en saisi viikoittaisia ruokalähetyksiä, saattaisin todennäköisesti kuolla nälkään. Ei kuulu miettiä sitä, miten pelkään korkeita paikkoja, enkä saisi luultavasti kookospähkinöitä tai banaaneja syödäkseni sen vuoksi kun en uskaltaisi kiivetä niitä hakemaan. Kalastus on tuhoon tuomittu ajatus jo siksi, että pelkäisin koskea matoihin ja surisin sitä, että kala pitäisi tappaa. Ilman tulitikkuja ei olisi toivoakaan siitä, että saisin edes kytevää nuotiota aikaiseksi. Unelmissa millään noilla asioilla ei ole merkitystä; vaan kuvittelen itseni onnellisena riippukeinuun katselemaan auringonlaskua. Unelmissani neiti Robinsonina en tietenkään tarvitse miestä autiolle saarelleni. Totuus on kuitenkin se, että luultavasti kahdessa vuorokaudessa jo itkisin ikävääni ja eloonjäämiseni olisi suunnattomasti todennäköisempää, jos myös herra Robinson olisi kuvioissa mukana. Puhumattakaan siitä, että pimeässä pelkäisin luultavasti kummallisia ääniä enkä uskaltaisi nukkua.

Näitä ajatellessani masennun hieman siitä, että en pärjäisi yksin edes autiolla saarella. Tulen ajatelleeksi huonoja puoliani ja tulen siihen tulokseen, että tietynlainen avuttomuus on aika korkealla listani kärjessä. Suunnitelen hankkivani lisää rohkeutta ja käytännön taitoja. Aion (ehkä) kiivetä korkeisiin paikkoihin ja opetella erätaitoja. Opettelen käyttämään koneita ja fiksaamaan autoja ja polkupyöriä. Nyt on aika karistaa naiselliset hömpötykset romukoppaan ja ruveta itsenäiseksi ja hurjaksi. Ensimmäinen askel on hankkia emännän jatkos-jakkara, että ylettyisin ylähyllyille, eikä tarvitsisi pyytää miestä apuun. Aion uhmata korkeita paikkoja siis ensimmäisenä omassa kodissani.

Hahaa, olen jo opetellut avaamaan pirulliset säilykepurkit, jotka ovat piinanneet minua vuosia. Hakkaan siihen kanteen puukolla reiän, ja jostain syystä sen jälkeen purkki aukeaa kuin itsestään. Tässä operaatiossa on vaarana ainoastaan se, että telon itseni puukolla. Saatan myös hankkia kittiä ja valkoista maalia ja tehdä itse pientä pintaremonttia. Nyppiä pois inhottavat naulat ja koukut vääristä paikoista. Toisekseen aion ostaa porakoneen ja porata reiät haluamiini paikkoihin. On se nyt piru, jos se on niin vaikeaa, ettei sitä opi. Saatan kaiken huipuksi lähteä yksin yöllä lenkille ihan vain todistaakseni, ettei siellä ole mitään pelättävää. Jos joku hyökkää kimppuun, lupaan potkia sitä päähän niin lujaa kuin tennarista lähtee.


Suunnittelen laittavani huomenna ruokapöydälle tipuja ja vihreitä tuikkulyhtyjä. Iloitsen jo etukäteen siitä, että on tulossa pääsiäinen, ja silloin saa luultavasti hyvällä omalla tunnolla vain olla tekemättä mitään. Mietin, koittaisinko tehdä pääsiäiseksi pashaa.