Huomenna on kirjanpidon tentti. Mikään tässä maailmassa ei ehkä tällä hetkellä innosta eikä kiinnosta minua vähempää. Olen viime hetken ihminen, Olen jo monta päivää vältellyt laskemista ja tenttiin valmistautumista. :D Onpahan tullut siivottua koti ja tehtyä kaikkea muuta, mitä tulee tehtyä vain silloin, kun yrittää vältellä sitä, mitä oikeasti pitäisi tehdä. Eilen kaiken huipuksi leivoin sijaistoimintona pellillisen mokkapaloja.

Liiketalous on sinänsä ollut ihan järkevä sivuainevalinta; olen päässyt tutustumaan maailman raadolliseen puoleen eli kaupallisuuteen. Se on saanut minut inhoamaan kapitalismia vielä entistäkin enemmän. Nyt vain tiedän entistäkin selvemmin, mitä inhoan ja miksi. Kaikessa liiketoiminnassa kun raha on tosiaankin se, mikä maailmaa liikuttaa. Yritys on olemassa vain voittoa tuottaakseen ja ihmiset yrityksessä töissä vain voiton saamiseksi. Itse haluaisin yrityksen työntekijänä kuvitella olevani muutakin kuin yksi tuotannon tekijöistä. Ihmiset ovat yritysmaailmassa vain numeroita muiden numeroiden joukossa. Kirjanpito on varmasti maailman tylsintä touhua. Sen on varmasti kehittänyt joku, joka saa kiksejä säännöistä ja kaavamaisuudesta. Joku, joka rakastaa numeroita ja matematiikkaa. Minä voin sellaisesta lähinnä pahoin.

Viime hetki tuntuu olevan minulle ainoa vaihtoehto tehdä jotain niinkin vastenmielistä kuin kirjanpito.  Viime hetkellä keho ja mieli toimivat yhteen, ne skarppaavat kuin ennen kilpaurheilussa. Viime hetki on rutistus, johon puserran viimeiset voimani. Viime hetkellä pystyn hetkellisesti poistamaan asiaa kohtaan tuntemni vastenmielisyyden ja inhotuksen mielestäni. Tämä on taistelu, josta yritän selviytyä mahdollisimman vähällä vaivannäöllä. Kirjanpito voittaa minut pakottamalla minut keksittymään siihen tämän päivän täysillä, ja minä voitan sen uhraamalla siihen niin vähän aikaa kuin on suinkin mahdollista. Ähäkutti!

Nyt aion keskittää mieleni tuohon saatanalliseen numeroiden siirtelyyn ja nysväämiseen. Tähän tarvitsen vielä pannullisen kahvia. Tämä uusi blogi muuten tuntuu varsin käyttökelpoiselta, se toimii paremmin kuin blogger ja se tuntuu olevan käyttäjäystävällisempi. Jos olisin nörtti, haluaisin tuunata tätä hiukan. Asettaisin sivulle linkkejä ja hyvien blogien osoitteita. Laittaisin oheen myös pirullisen kävijälaskurin, joka mahdollistaisi sen, että tietäisin, käykö täällä koskaan ketään. Koska tietokoneen käyttö on kuitenkin tälle humanistille ylivoimaista, säästän vaivaa ja keskityn vain ihmettelemään tuota syndikaattia. Mikä ihmeen juttu tuokin on?

Ulkona taivas on harmaan hupun peitossa, eikä ole toivoakaan nähdä pilkahdustakaan auringosta. Luonto mätänee ja huutaa tuskasta. Onneksi minä en kuule sitä tänne neljän seinän sisälle. Lokakuu on kuukausista julmin.