Tänään oli kaikin puolin hyvin tavallinen päivä. Olen taas uudessa flunssassa vaihteeksi, olinhan peräti kolme päivää siinä välissä aika terveenä. Tänään olen kiskonut intialaista rielun kaupan chai-teetä propolis-hunajalla, ja huomannut sen helpottavan oloa jonkin verran. Lisäksi vannon inkivääri-hunaja-sitruuna-rohdon nimeen, josta myös Pikku-ope on kirjoittanut joskus blogissaan. Ärsyttävintä tässä kuumeilussa on se, että ei ihan oikeasti jaksa tehdä oikein mitään. Ei kouluhommia, ei minkäänlaisia. Ei siivota. Koti alkaa muistuttaa hävityksen kauhistusta. Ei jaksa tavata kavereita.
Tänään koitin taas vaihteeksi lepäillä ja nukkua paljon päivällä, että jaksaisin mennä illalla töihin. Illalla töissä lapsiryhmä, 6-10 vuotiaita lapsia, imi kaiken energiani. Sinänsä olin hyvin tyytyväinen itseeni, huomaan selvästi pärjääväni lasten kanssa paremmin ja paremmin, ilmeisesti auktoriteettini on kehittynyt aika paljon. Olen suhteellisen tiukka täti, mutta silti mukava ja koitan puhua lapsille innostavasti ja olla kiva, reilu ja tasapuolinen kaikille. En aliarvioi lapsia, vaan jos he kysyvät jotain kummallisen fiksua ikäisekseen, vastaan heille siihen ihan "oikeasti" ja kerron mistä on kyse. Huomaan, että lapset tykkäävät ja ovat itse asiassa oikein innolla mukana. Silti olin aivan poikki töiden jälkeen.
Illalla katselin Idolssia telkkarista ja hurmaannuin hevimiehestä, joka kilpailee tänään numerolla neljä. Mukavan kuuloinen raspikurkkuääni ja todellinen silmänilo. Muistaakseni nimi taisi olla Kristian Meurman. Silti viime karsinnoissa esiintynyt "hevi-Johanna" taisi olla ihan kaikista paras. Tänään aion vielä käpertyä kullan kainaloon ja katsella Dalai Laman elämästä kertovaa Kundun-elokuvaa.
Alan muistuttaa jo Helene Schjerfbeckin ja muiden vuosisadan vaihteen taiteilijoiden tekemiä "toipilas" tai "sairas" -maalausten keuhkotautisia potilaita, kun katson peiliin. Yhtä valkoinen iho, kuumeisena kiiltävät silmät ja hento kuumeinen punerrus poskipäissä. Silmien ympärillä mustat varjot. Kuka tahansa goottikaunotar tulisi kateudesta vihreäksi. Silti haluan jo tästä hemmetin taudista eroon; alan jo pikkuhiljaa ihmetellä voiko kyse olla tavallisesta flunssasta. Ehkäpä voitan ensi viikolla lääkärin pelkoni ja varaan ajan YTHS:ltä. Haluan tervehtyä, että pääsen lenkkeilemään ja liikkumaan, ihmisten ilmoille.
Huomenna aion pakottaa itseni töihin tulkkauskeikalle sekä illalla kavereiden synttäribileisiin edes käymään. Ja ehkä kamppailuseuran uusia vöitä juhlistamaan vielä sen jälkeen. Ehkä. Ei kai sitä voi ikuisesti maata ja sairastaa?!
(Kuvassa Helene Schjerfbeckin Toipilas vuodelta 1888, öljyvärimaalaus, 92x107 cm, Ateneumin taidemuseo)
Kommentit