Tästä tullee tällainen pieni päivitys, ei mitään suurta kaunokirjallisuutta, suuria kertomuksia eikä mitään ihmeellistä. Se nyt tuskin on mikään yllätys kenellekään aikaisempien kirjoitusteni perusteella. ;) Tästä kirjoituksesta tulee aivan yhtä arkipäiväisen puolipilvinen ja tavallinen, kuin mitä taivas on tätä kirjoittaessani. No niin, tästä mahtipontisesta aloituksesta siirrynkin nyt itse asiaan.

Kesätyöt ovat varmistuneet jo tämän viikon maanantaina. Tuntuu todellakin helpottavalta se tieto, että on saanut kesätöitä ja vieläpä varsin mukavasta ja arvostetusta paikasta. Tässä kesätyössä on bonusta se, että se liittyy omaan alaan ja siitä jopa maksetaan ihan oikeasti kesätyöksi harvinaisen hyvin. Työajat tulevat kyllä olemaan melko huonot, paljon viikonloppuja ja aina kuuteen asti illalla töissä, mutta aina ei voi voittaa. Tuon työkokemuksen saadakseen kannattaa kyllä vähän kauniita kesäpäiviä uhratakin.

Mies lähti tänään kotikaupunkiinsa kaverin syntymäpäiviä viettämään. Minä haahuilen kotona ja kuuntelen tällä hetkellä Nick Cavea. Tästä viikonlopusta on taas tulossa sellainen kuuluisa sosiaalinen viikonloppu, jolloin leikin että minulla on sosiaalista elämää. On tiedossa kavereiden näkemistä, näyttelynavajaisia, piknikkiä ja kahvittelua. Erään hyvän ystäväni muuttaessa toiseen maahan, olen paljon ajatellut ystävyyttä, ja sitä miten ystävyyssuhteet muuttuvat ja kasvavat ajan myötä. Tosiystävyys ei koskaan katkea, sen olen saanut myös havaita elämässäni. On paljonkin ystäviä, jotka eivät ole koskaan kadonneet minnekään, vaikka ovatkin olleet välillä vuosia poissa. Ystävät ovat sydämessä silloinkin kun heitä ei näe; tiedän että se kuulostaa kliseeltä, mutta se on totta. On myös ystäviä, jotka ovat olleet elämässäni vain hetken, kunnes jatkoivat matkaa toiseen suuntaan. Niin oli tarkoitettukin. Heitäkin muistan lämmöllä. Olen oppinut, että ystävyyssuhteista täytyy pitää hyvää huolta...

Eräs lukioaikainen hyvä ystäväni, aikoinaan peräti paras ystäväni, oli monta vuotta poissa elämästäni erilaisten elämäntapojen, arvojen ja tilanteiden vuoksi. Yhtäkkiä muutama vuosi sitten tapasimme sattuamlta Heurekassa ja siitä asti olemme pitäneet yhteyttä jälleen. Nyt sunnuntaina hän on tulossa Turkuun ja sunnuntaina tapaamme jossakin kahvikupposen äärellä. Ystävälläni on vauva mukanaan, hän sai sen muistaakseni alkusyksystä. Kyseessä on ensimmäinen ystäväni, joka on jo saanut aikaiseksi naimisiinmenon ja jälkikasvua. Hiukan jännittä nähdä, viimeksi näimme syksyllä kun hän oli viimeisillään raskaana, vauvankin tapaan nyt vasta ensimmäistä kertaa... Olisi mahtavaa kuulla, että hän on nyt onnellinen ja että vauva on ollut ihana asia. Viimeksi, kun tapasin vanhoja opiskelukavereitani, huomasin nuorena lapset tehneissä kavereissa hirvittävästi katkeruutta; miehet eivät auta kotitöissä eivätkä tee lasten kanssa mitään. Omat koulut ja urat jäävät kesken jne... Eräskin oli juuri eronnut lastensa isästä. Olisi ihanaa kuulla, että joku perheellinen on onnellinen, että jonkinlainen perheonni ja idylli voi oikeastikin lasten hankinnasta seurata.

Venetsian matkan ensimmäinen osa lankesi yllättäin maksettavaksi nyt mahdollisimman pian, ja se onkin 100 euron sijasta 200 euroa. Onneksi olen aktiivinen sukan varteen säästäjä, enkä jää puille paljaille vaikka yhtäkkiä tulikin tuon suuruinen yllätysmaksu. Pitkästä aikaa minut on vallannut ihan oikea matkakuume... Se on mukava tunne; sellainen henkeäslapaavan kutkuttava odotuksentunne vartalossa. Harmi vain, että matkaan pääsee vasta lokakuussa... Voi olla, että uusi polkupyörä jää vain haaveeksi kenties. Jos muuten joku tietää polkupyöristä jotakin, kommenttiosiooni voi kertoa, minkälaista pyörää pitkään kaupunkiajoon kannattaisi hankkia...

Huomenna on pyhäpäivä ja nyt on ihan viikonlopputunnelmat. Ei yhtään tunnu siltä, että perjantaina olisi tavallinen päivä. Itse asiassa joudun huoemnnakin töihin vaikka on pyhäpäivä, ei siinä sinänsä ole mitään ihmeellistä. Nyt kun olen saanut viimeiset koulukurssit suoritettua, huomaan vain stressin helpottavan pikkuhiljaa ja yhtäkkiä tuntuu kuin olisi takki tyhjä. Itse asiassa olisi paljonkin asioita, mitä pitäisi tehdä ja tutkimus on nyt taas ollut hyllyllä jo monta viikkoa, mutta silti minulla on jotenkin poissaoleva, leijaileva olo. Tuskin ainakaan tänään saan mitään järkevää tehtyä.