Vaikka vanha kansa sanoo, että "kuka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään", aion kuitenkin nyt tämän kerran vajota muistelemaan ja mietiskelemään mennyttä vuotta. Yritän silti välttää sen liiallista märehtimistä. ;)

Vuosi 2006 ei ollut minulle paras vuosi. Vuoristorata voisi kuvata kulunutta vuotta oikein hyvin. Tai se, kun kelaa välillä pikakelauksella eteenpäin ja kaikki tapahtuu melkein nopeampaa kuin silmä ehtii registeröidä. Ja yhtäkkiä pysäyttää kuvan ja etenee eteenpäin still-kuvina, pysähtyneinä hetkinä. Ja sen jälkeen taas matkataan eteenpäin pikakelauksella.

Ensinnäkin 2006 oli melkoisen tylsä vuosi. Minulle henkilökohtaisesti ei tapahtunut mitään maata mullistavaa tai järisyttävää. Ainakaan ulkoisesti tarkastellen. Vuosi oli hyvin täynnä opiskelua ja töitä.

Töitä oli välillä liiaksi saakka, pahimmiillaan taisin tehdä kesällä kolmea eri työtä yhtäaikaa. Erityisen hyvä tuuri minulla oli työasioissa, kun sain uuteen alaani liittyvän työn. En vieläkään oiekin tiedä miksi juuri minut sinne valittiin kaikkien hakijoiden joukosta. Ilokseni olen kuitenkin huomannut, että olen siinä työssä aivan helvetin hyvä. Tulkkaukseen liittyen en ole koskaan voinut sanoa, että olisin onnistunut hoitamaan työni aivan täydellissesti tai että olisin siinä hemmetin hyvä. Tulkki ei ole koskaan täydellinen ja aina jotain  parannettavaa löytyy. Ihan aina. Uuvuttavaa, kuluttavaa hommaa kaiken kaikkiaan. Kerrankin, nyt uutta alaa lähdttyäni opiskelemaan, olen työssä, josta itse nautin ja jossa olen oikeasti hyvä. On kiva mennä töihin! Se on jotakin aivan uutta. Muutenkin, mitä pidemmälle olen uutta alaani opiskellut, sen varmemmin tunnen olevani omalla alallani ja toeteuttavani omaa kohtaloani. Uuuh, olipa mahtipontisesti sanottu, mutta siltä se tuntuu. Tuntuu hienolta, kun on läytänyt paikkansa maailmassa. Kun pääasiassa saa tehdä sitä mitä rakastaa, jopa tulkkaus (jota olen sitkeästi jatkanut kaikesta huolimatta) menee suhteellisen kivuttomasti ja on välillä jopa aivan kivaa. Kaikista näistä väärän alan valinnoista ja työsotkuistani olen kuitenkin oppinut sen, että sieluaan ei pidä myydä eli ei kannata eikä saa tehdä sellaista työtä, mistä ei pidä ja mikä repii sisältä. En tiedä muista, mutta ainakaan minä en kykene siihen.

Viime vuoden aikana sain takaisin sen itseluottamuksen, joka minulla joskus oli. Sain sen takaisin omaan taiteeseeni, opiskeluihin ja työhön liityen. Pitkästä aikaa uskallan taas toteuttaa itseäni enkä häpeä sitä, mitä olen saanut aikaan. Pitkästä aikaa uskallan myös unelmoida. Kun unelmoin, tiedän, että periaatteessa mitä tahansa voi myös saavuttaa. Se tuntuu aian uskomattomalta. Kun tietää mitä haluaa, tekee tarpeeksi töitä sen saavuttaakseen eikä anna periksi. Ihminen voi tehdä mitä vain. Viime vuonna entistä enemmän opin  myös kuuntelemaan itseäni. Opin tuntemaan, mikä on minulle hyväksi, mistä pidän ja mistä en. Lakkasin potemasta huonoa omaatuntoa siitä, jos en miellyttänyt muita. Opin, että tärkeintä on se, pidänkö itse itsestäni ja että on suhteellisen sama, mitä muut minusta ajattelevat. Opin, että aina ei tarvitse niellä kaikkea, ei tarvitse aina olla kiva ja ihana. Saa sanoa vastaan, olla eri mieltä ja pitää omia puoliaan. Uskomattoman vapauttavaa muuten. =)

Ihmisiin petyin hiukan. Monta ystävyyttäni tuntui hiipuvan vuoden aikana. Ihmiset kasvavat liian erilaisiksi. Ei ole enää puhuttavaa. Ei ole enää luottamusta. Lopulta huomasin, että enhän minä oikeastaan edes pidä näistä vanhoista kavereista. Tulin myös allergiseksi ihmisille, jotka koettavat hyötyä minusta jotakin tai jotka käyttävät minua pelinappulana saavuttaakseen jotakin. Päätin, että en ole enää sellaisten ihmisten kanssa tekemisissä. Päätin myös olla osallistumatta muiden ihmisten sosiaalisiin peleihin ja leikkeihin. Tuloksena tästä kaikesta oli eristäytymistä, erakoitumista ja itseeni uppoutumista. Suossa tarpomista, vajoamista. Pimeä yö. Se ei ollut lopulta mikään huono asia. Huono asia on se, että huonoista kokemuksistani johtuen olen pitänyt taas muutamia ihmisiä liiankin kanssa loitolla. Ihmisiä, joilla olisi varmasti tarjottavana oikeatakin ystävyyttä. Ihmisiä, jotka aidosti pitävät minusta ja ovat aidosti kiinnostuneita. Olen liiaksi varjellut itseäni, en antanut itsestäni juuri mitään.

On silti eräs, jolta en ole sydäntäni sulkenut. Eräs, joka on ollut sydämessäni jo yli viisi vuotta. Minun aurinkoni. Mies, jolla on juuret vahvasti maassa mutta pää pilvissä. Joku, johon luotan kuin peruskallioon. Joku, jonka sydän on kultaa. Rakkaani.