Olen ollut viime päivinä hyvin itsekäs. Positiivisellakin tavalla voi olla itsekäs, sillä tavalla että ottaa itsensä huomioon ja hellii itseään. Olen tehnyt paljon asioita, joita en tekisi, jos ajattelisin sitä mitä minun oikeastaan pitäisi tehdä. Minun pitäisi valmistautua kesätöihin, tehdä yhtä valtavaa käännöstyötä, tehdä tutkimusta ja lukea kahden sivuaineen pääsykokeisiin.

Minä en ole nyt viime päivinä tehnyt noista asioista yhtäkään. Olen kyllä käynyt töissä (kahta työtä, piakkoin alkaa 3. työ eli kesätyö, mutta silloin lopetan hetkeksi nuo kaksi muuta) ja ollut sillä tavalla "järkevä", ihan anarkistiksi en sentään ole ruvennut. Olen kuitenkin ollut paljon kiltimpi itseäni kohtaan kuin yleensä, enkä ole jaksanut stressata, murehtia enkä angstata tekemättömistä hommistani. Olen ajatellut, että teen ne sitten kun jaksan ja niin on ihan hyvä.

Tuon kaiken sijasta minä olen viettänyt aikaa kultani kanssa ja nähnyt ihania ystäviäni. Eilen notkuin kahvilan terassilla ja sattumalta ohi meni vaikka kuinka monta kaveriani. Siitä sitten vielä jatkoin notkumistani opiskelijaruokalassa. Sunnuntaina vietin vanhan lukiokaverini kanssa vaikka kuinka monta tuntia ja huomasin, miten kaipaan keskusteluja hänen kanssaan.

Tänään minä olin hölmö ja menin kaupungille shoppailemaan. Tarvitsin uusia kesävaatteita ja niinpä sitten ostin muutaman topin ja caprihousut tuosta vaan, vaikka rahaakaan ei toisaalta olisi ollut niin kauheasti. Ajattelin kuitenkin, että itseään saa hemmotella eikä siitä tarvitse mitään tunnontuskia repiä, jos ostaa joskus vaatteita. Ei varsinkaan jos tekee montaa työtä. Huomenna on sitä paitsi uudessa kesätyössä ensimmäinen perehdytyspäivä ja haluan tehdä hyvän vaikutuksen...

Huomenna on muuten taas syntymäpäiväni. Sanon taas, koska tuntuu siltä että juurihan ne edelliset vasta olivat. En aio juhlistaa syntymäpäivääni huomenna mitenkään erikoisesti. Illalla menemme miehen kanssa syömään lempiravintolaani ja se riittää minulle.

Olen jo joskus kärsinyt ikäkriisistäkin, mutta sittemmin olen päässyt sinuiksi asian kanssa. En koe ikääntymistä mitenkään pelottavana tai kamalana asiana. Itse asiassa pidän itsestäni nyt paljon enemmän kuin 20-vuotiaana. Tiedän myös tarkkaan, mitä haluan ja mistä pidän. Silloin en vielä tiennyt sitäkään, olin ihan tuuliajolla... Oikeastaan aika mukava olo, tuntuu että olen ihan sopivan ikäinen ja elämä on juuri niin kuin sen tulisikin olla.

Seuraavaksi aion lakata varpaankynteni punaisiksi.