538797.jpg

538757.jpg

538830.jpg

538762.jpg

538764.jpg

538777.jpg

538788.jpg

538746.jpg

538769.jpg

538749.jpg

538751.jpg

538773.jpg

Terveisiä Venäjältä. Kyseessä oli siis Neva-Toursin järjestämä hullun halpa "pakettimatka" äiti-Venäjän syleilyyn. Matkalla Pietarin pysähdyimme Viipurissa ja ihmettelimme myös muita Karjalan kyliä ja kaupunkeja. Sanomattakin on selvää, että tiet ovat aivan järkyttävässä kunnossa ja etukäteen osasin vähän valmistautua siihenkin, että talot olisivat myös varmasti hieman rempallaan. Sanonta "olla rempallaan" sai kuitenkin Karjalassa aivan uuden merkityksen; selvästi yhtään mitään ei ollut siellä sodan jälkeen korjattu. Kummallisia slummikyliä ja hökkeleitä siellä täällä. Vanhoja, alunperin varmasti upeita rakennuksia ei ollut koskaan korjattu ja niinpä ne näyttivät todella karuilta. Ikkunattomia taloja, jotka näyttivät olevan lyhistymäisillään. Lada vaikutti olevan yleisin automerkki. Viipurissa ihmisistä huokui tietynlaista toivottomuutta ja melankoliaa. Ne, jotka vieläkin aktiivisesti paasaavat Karjalan palautuksen puolesta, eivät taida ihan tietää miten venäläinen alue on nykyään ja minkälainen pommi siellä oikein odottaa taloudellisesti..?

Pietari taas oli aivan eri maailma verrattuna Karjalaan. Oli sielläkin vielä paljon kauniita vanhoja rakennuksia korjaamatta, mutta todella monia oli jo restauroitu tai restaurointityöt olivat juuri käynnissä. Yllättäin arkkitehtuuri oli enimmäkseen saman tyyppistä empirelinjaa kuin Helsingissä; mutta sehän johtuu vain siitä, että Pietari Suuri on ollut molemmissa kaupungeissa vallassa ja rakennussuunnitelmat on toteutettu hänen tahtonsa ja makunsa mukaisesti. Pietari oli kaikkine upeine rakennuksineen ja kanavineen todella kaunis ja erittäin eurooppalaisen näköinen kaupunki.

Neva-Toursin oppaat ja bussinkuljettaja olivat erittäin asiantuntevia ja hyviä; mutta täytyy hieman parjata ko. matkatoimistoa hotellimme kuntoon nähden. Koko meidän ryhmämme oli majoitettu kuudenteen kerrokseen, jossa oli täysi remontti päällä. Meille mainittiin asiasta vasta hotellissa, että kerroksessamme on "hieman remonttia." Tosi asiassa saimme ensimmäiset pari päivää saapastella pölypilven keskellä rakennustyömaalla viheltelvien raksamiesten keskellä. Hissejä ei voinut vielä kerroksessa käyttää, joten meidän oli könyttävä aina 7.:stä tai 5.:stä kerroksesta omaan kerrokseemme. Kaikki portaikot varauloskäyntejä ja paloteitä myöten oli täytetty rakennusjätteellä, ja joka kerta huoneesta poistuessamme olimme epätietoisia siitä, mitä portaita milloinkin oli soveliasta käyttää. Lopulta koko hissien alue suljettiin nauhoilla eikä siitä päässyt enää läpi kävelemään. Toisaalta se oli ihan hyväkin juttu, sillä katosta roikkui jos jonkinmoista sähköjohtoa ja piuhaa. Hotelli Moskvan huone sinänsä oli todella hyvä; siinä ei ollut moittimista. Myös hotellin aamiainen oli todella hyvä. Ainoastaan hiukan mietitytti matkatoimiston tapa kertoa remontista vasta perillä ja arvelutti se, mitä tapahtuu jos tulisi tulipalo, sillä tosiaankin ulospääsytiet oli suljettu. Iltaisin huomasimme että hotellin aulassa ei kannattanut istuskella, paikallisilla prostituoiduilla oli tapana tulla pyydystämään pokia hotellin aulaan ja ilolinnut eivät katsoneet muita naisia mitenkään hyvällä silmällä. Kavereilleni kävi joku heistä venäjäksi valittamassakin; arvatenkin kyse oli siitä että pilaamme heidän tsäänssinsä.

Venäjällä naiset näyttävät aina siltä kuin olisivat menossa yökerhoon. On nainen minkä ikäinen tahansa, pukeutumiskoodi on seuraavanalainen: ultralyhyt minihame, ainakin polveen ulottuvat tiukat stilettikorkoiset saappaat ja vahvaakin vahvempi meikki. Hiukan  kävi sääliksi piikkikoroilla hoippuvia mummoja. Muutenkin ihmetytti, eikö venäläisillä naisilla ole minkäänlaista kipukynnystä; itse en pystyisi moisilla kidutusvälineillä varmasti kävelemään parin korttelin väliä pidemmälle. Venäläiset miehet pitivät selvästi ulkomaalaisista naisista (toisin kuin suurin osa naisista, joilta sai lähinnä osakseen murhaavia katseita..) siitäkin huolimatta, että meillä oli ihan oikeat säänmukaiset vaatteet päällä ja tennarit jalassa. Lähestymisyritykset olivat aika häkellyttävän hyökkääviä suomalaiseen makuun; jos erehtyi katsomaan venäläisen miehen päälle niin he luulivat että on menossa jokin suurempikin juttu. Ravintoloissa, kahviloissa ja baareissa oli suhteellisen halpaa mutta erityisesti baareissa saimme aika kurjaa kohtelua. Johtui ehkä siitä, että olimme naisporukka jossa ei ollut ainuttakaan miestä mukana..? Välillä tarjoilijat olivat kyllä ylettömän ystävällisiä, mutta usein saimme odottaa juomiamme vähintään puoli tuntia. Tuli hieman sellainen tunne, että naisporukat eivät ole niin yleinen näky venäläisissä baareissa. Ravintoloista mukavimpana jäi mieleen intialainen Tandoor lähellä Iisakin kirkkoa. Pubeista erikoisin oli kummallinen baari, jossa soi psykedeelinen trancemusiikki, valaistus oli täysin sininen ja ihmiset polttelivat vesipiippuja. En muista paikan nimeä. Bulldog-niminen pubi lähellä Vanhaa Nevskin valtakatua oli myös erittäin hauska, mutta paikan tarjoilijat laittoivat meidät itse laskemaan taskulaskimella juomiemme hinnat ja olivat ihan käsittämättömän töykeitä.

Taideaarteita Pietarissa kyllä riittää, ja ne olivat tämän matkan pääasiallinen tarkoituskin. Tuli käytyä kiertoajelulla, Katariina Suuren palatsissa, Iisakin kirkossa ja Eremitaasissa. Katariina Suuren palatsissa loistokkuus oli häkellyttävää. Ainoana maailmassa siellä on täysin meripihkalla päällystetty huone. Iisakin kirkossa oli todella upeita ikoneita. Massiiviset lapis lazuli- sekä malakiittipylväät olivat myös vaikuttavia. Eremitaasi oli paikkana kaikin puolin häkellyttävä. Käsittämättömiä "opastenuolia" joka suuntaan, jotka eivät vieneet minnekään. Vaikuttavimpina Eremitaasin taidekokoelmista jäivät mieleen paitsi renessanssin mestareiden työt sekä impressionistien työt, myös erityisesti Picasson, Gauguinin, Matissen ja Van Goghin teokset. Kun pääsee näkemään ns. luonnossa teoksen, jota on ainoastaan kirjoista ihaillut ja ihmetellyt, ja vihdoinkin pääsee näkemään sen itse silmästä silmään, ei voi tunnetta edes sanoin kuvata. Monet teokset ovat yllättävän erilaisia luonnossa. Esimerkiksi kirjoissa en ole koskaan pitänyt Van Goghin teoksista, mutta ns. livenä en voinut olla pitämättä niistä. Harmittaa, että aikaa oli kuitenkin ihan liian vähän. Olisi pitänyt olla vielä muutama päivä enemmän aikaa...

Laitan kännykän kameralla napsimiani kuvia tänne myöhemmin...