Erinäisiä blogeja lueskellessani olen törmännyt miespuolisiin bloggaajiin, joiden blogeissa käsitellään aika pitkälle esim. sitä, että ko. henkilöillä on vielä poikuus tallella. Tätä kautta olen hieman pohdiskellut seksin merkitystä ihmisen elämässä. Tosiaankin, entäs jos ei olisikaan koskaan harrastanut seksiä?
Ymmärrän hyvin, että joku kokematon (nyt puhun siis jo aikuisista, pitkästi päälle kaksikymppisistä ihmisistä) kokee suureksi ongelmaksi kokemattomuutensa. Luulen, että seksittömyydestä voi tulla jopa todella suuri, elämää hallitseva ongelma joillekin. Aihe on siis arka. Tartun tähän aiheeseen nyt silläkin uhalla, että saatan saada kimppuuni lauman kiukkuisia miehiä. Vaikka en itse ole ko. asian suhteen kokematon, en silti koe, etten voisi siitä puhua.
Naisen seksittömyys on varmasti monesti enemmänkin naisen oma valinta. Naisen todennäköisesti ei ole ollenkaan niin vaikeaa saada seksiä kuin miesten, vaikka nainen ei mikään kedon kaunein kukka olisikaan. Partiopoikamaisen auliita miehiä (aina valmiina) nimittäin löytyy ihan varmasti avittamaan puutteenalaisia naisia. Anteeksi vain armaat miehet, olen saanut hiukan sellaisen käsityksen sukupuolestanne, että moni on valmis mihin vain, koska vain ja kenen kanssa vain. En väitä, että se pätisi silti läheskään kaikkiin miehiin. Pointti tässä oli joka tapauksessa se, että saaminen on helpompaa naiselle. Mielestäni ei ole oikein verrata sinänsä niitä, jotka ovat kokemattomia omasta halustaan, eli haluavat pidättäytyä seksistä, ja niitä, jotka taas eivät ole sitä itse valinneet ja jostakin syystä ovat vain pysyneet kokemattomina.
Se, mikä minua kiinnostaisi tietää, on se, että ovatko nämä miehet rakastaneet? Ovatko he joskus rakastaneet kuollakseen jotakuta naista? Onko joku nainen joskus rakastanut heitä samalla tavoin takaisin? Jos vastaus on ei, en voi kuin ihmetellä, miksi seksittömyydestä on tullut suurempi ongelma joillekin kuin rakkaudettomuudesta? Eikö ole 100 kertaa traagisempaa, jos ei ole kokenut rakkautta?
Jos minun pitäisi viettää joko elämäni rakkaani kanssa ilman seksiä, tai elämäni villiä seksiä harrastaen mutta ilman rakastani, valitsisin ensimmäisen vaihtoehdon. En kiellä, etteikö seksikin olisi tärkeätä ja etteikö se voisi tuntua aivan valtavan uskomattoman hienolta. Silti se ei ole mitään verrattuna rakkauteen. Ei mitään.
Ymmärrän hyvin, että joku kokematon (nyt puhun siis jo aikuisista, pitkästi päälle kaksikymppisistä ihmisistä) kokee suureksi ongelmaksi kokemattomuutensa. Luulen, että seksittömyydestä voi tulla jopa todella suuri, elämää hallitseva ongelma joillekin. Aihe on siis arka. Tartun tähän aiheeseen nyt silläkin uhalla, että saatan saada kimppuuni lauman kiukkuisia miehiä. Vaikka en itse ole ko. asian suhteen kokematon, en silti koe, etten voisi siitä puhua.
Naisen seksittömyys on varmasti monesti enemmänkin naisen oma valinta. Naisen todennäköisesti ei ole ollenkaan niin vaikeaa saada seksiä kuin miesten, vaikka nainen ei mikään kedon kaunein kukka olisikaan. Partiopoikamaisen auliita miehiä (aina valmiina) nimittäin löytyy ihan varmasti avittamaan puutteenalaisia naisia. Anteeksi vain armaat miehet, olen saanut hiukan sellaisen käsityksen sukupuolestanne, että moni on valmis mihin vain, koska vain ja kenen kanssa vain. En väitä, että se pätisi silti läheskään kaikkiin miehiin. Pointti tässä oli joka tapauksessa se, että saaminen on helpompaa naiselle. Mielestäni ei ole oikein verrata sinänsä niitä, jotka ovat kokemattomia omasta halustaan, eli haluavat pidättäytyä seksistä, ja niitä, jotka taas eivät ole sitä itse valinneet ja jostakin syystä ovat vain pysyneet kokemattomina.
Se, mikä minua kiinnostaisi tietää, on se, että ovatko nämä miehet rakastaneet? Ovatko he joskus rakastaneet kuollakseen jotakuta naista? Onko joku nainen joskus rakastanut heitä samalla tavoin takaisin? Jos vastaus on ei, en voi kuin ihmetellä, miksi seksittömyydestä on tullut suurempi ongelma joillekin kuin rakkaudettomuudesta? Eikö ole 100 kertaa traagisempaa, jos ei ole kokenut rakkautta?
Jos minun pitäisi viettää joko elämäni rakkaani kanssa ilman seksiä, tai elämäni villiä seksiä harrastaen mutta ilman rakastani, valitsisin ensimmäisen vaihtoehdon. En kiellä, etteikö seksikin olisi tärkeätä ja etteikö se voisi tuntua aivan valtavan uskomattoman hienolta. Silti se ei ole mitään verrattuna rakkauteen. Ei mitään.
Kommentit