Täältä löytyi asiaa siitä, miten suomalaisesta viinaryyppyjä kerjäävästä naamiopukista kehkeytyi amerikkalaistyylinen punanuttuinen hyväntekijä, ja miten tämä kaikki liittyy pyhään Nikolaukseen, joka eli Turkin alueella 300-luvulla...
Terveisiä Tallinnasta! Oli lyhyt, mutta todella intensiivinen ja tapahtumarikas reissu. Matkaseura oli viimeisen päälle mukavaa, henkevää ja hauskaa juttua riitti. Hotelli sen sijaan oli hienoinen pettymys, vaikka opiskelukaverini olikin sitä hehkuttanut viimeisen päälle. Palvelusta ja erittäin hyvästä aamiaisesta annan paljon plussaa Unique Hotel Mihklille, mutta itse huoneessa oli kokolattiamatto ja ulkoseinän puolella huoneessa omituisia reikiä, joista veti aika kovaa. Lisäksi kylpyhuone oli kaakeloitu niin päin mäntyä, että en ihmettelisi, vaikka siellä asustelisi homesieni poikineen. Eli huoneet eivät todellakaan ole sitä, miltä ne kuvissa näyttävät... Yleisilme huoneella oli kuitenkin ihan siisti ja siellä oikein hyvin pystyi pari yötä nukkumaan. Hotellin sijainti oli myöskin ihan ok, se oli sopivan kävelymatkan päässä vanhasta kaupungista. Ebookersin kautta varattuna hinta ei todellakaan ollut juuri mitään, ja on sitä paljon pahemmissakin paikoissa tullut nukuttua. Tallinaan turisteilemaan meneville suosittelen Tallinna-kortin ostamista, sillä pääsee ilmaiseksi kaikkiin nähtävyyksiin ja museoihin, sekä voi matkustaa ilmaiseksi joukkoliikenteessä.
Tuli oltua hyvällä omatunnolla turisti ja pyörittyä ympäri kaupunkia ja metsiä kaksikerroksisilla kiertoajelubusseilla. Kävin jälleen Nigulisten kirkossa ihastelemassa Notken Kuolemantanssia, se on aina jollakin tavalla seisahduttava ja syvällinen kokemus. Nevskin ortodoksisessa kirkossa kävin jälleen hypistelemässä ikoneita sekä tuperruttamassa päätäni suitsukkeen savulla.
Myös KUMUN taidekokoelmat tulivat jälleen tutuiksi. Itseasiassa suurin osa KUMUssa esillä olevasta taiteesta olikin siellä jo viime keväänä esillä, enkä edelleenkään löytänyt montaakaan teosta, joista olisin pitänyt. Sen sijaan törmäsin jälleen kerran moniin ärsyttäviin ja ällöttäviin asioihin tai ilmiöihin, joita olen aina nykytaiteessa inhonnut. Näitä asioita ovat esim. ällöttävien, räikeiden epävärien, kuten neonvärien ja oksettavan pinkin ja vaaleanpunaisen käyttö. Saa nauraa, mutta mikään ei saa minua poistumaan nopeammin näyttelystä... Toinen asia, mikä pisti vihaksi, oli eläinten hyväksikäyttö taiteessa. Siitä ja sen esittämisestä iiiiiiso miinus KUMUlle. Ihmettelin myös hiukan lattiamateriaaliksi valittua puupintaa, joka näytti jo (alle vuosi museon avajaisista) siltä kuin lattia olisi ollut vähintään 10 vuotta vanha. Vai olisiko vika siinä, että siivoojat eivät ehkä huolla lattiaa oikein? Myös museossa ilmanvaihto ei tuntunut olevan aivan kunnossa, yläkerroksen huoneissa tunsi konkreettisesti, miten ilma oli selvästi taideteoksille liian kosteaa.
Kävin lisäksi jälleen kerran hurmaavassa pienessä suklaapuodissa ja Art Nouveau-kahvilassa, joihin tosin en huonon suuntavaistoni vuoksi meinannut löytää, vaikka ne olivatkin aivan torin lähellä. Tuli kavuttua myös Kiek in de köök-torniin, joka ei itseasiassa keskiaikaisen rakennustekniikkansa, ultrakapeiden ja jyrkkien portaikkojensa ja hienon näköalan lisäksi muuten ollut minusta mitenkään ihmeellinen kokemus. Keskiaika sinänsä sävähdyttää aina.
Söimme ja vietimme iltaa Le Chateau -ravintolassa, ihanassa keskiaikaisessa kellarimiljöössä ranskalaista ruokaa syöden. Illan hinnaksi alkuruokineen, pääruokineen, jälkiruokineen, viinipulloineen, oluineen ja kahveineen tuli noin 30 euroa eli eipä ollenkaan paha hinta.. SUOSITTELEN!
Ravintola oli tupaten täynnä paikallisia, se on aina hyvä merkki ruokapaikasta matkoilla. Jos menee tuohon ravintolaan viikonloppuna, kannattaa tehdä varaus netin kautta etukäteen; se oli aika kätevää, enkä usko että neljälle hengelle olisi välttämättä muuten löytynyt tilaa.
Oli aivan loistava reissu ja vanhasta kaupungista sai kaupan päälle hyvän joulumielen. Joulumarkkinoilla oli tunnelmaa...
p.s. Turulla ei ole mitään mahdollisuuksia kilpailla Tallinnaa vastaan Euroopan kulttuuripääkaupungin tittelistä. Ikävä juttu, mutta varmasti karu totuus... Turku kalpenee autamattomasti Tallinnan monipuolisen ja laajan kulttuuritarjonnan rinnalla. Voihan kyynel.
Terveisiä Tallinnasta! Oli lyhyt, mutta todella intensiivinen ja tapahtumarikas reissu. Matkaseura oli viimeisen päälle mukavaa, henkevää ja hauskaa juttua riitti. Hotelli sen sijaan oli hienoinen pettymys, vaikka opiskelukaverini olikin sitä hehkuttanut viimeisen päälle. Palvelusta ja erittäin hyvästä aamiaisesta annan paljon plussaa Unique Hotel Mihklille, mutta itse huoneessa oli kokolattiamatto ja ulkoseinän puolella huoneessa omituisia reikiä, joista veti aika kovaa. Lisäksi kylpyhuone oli kaakeloitu niin päin mäntyä, että en ihmettelisi, vaikka siellä asustelisi homesieni poikineen. Eli huoneet eivät todellakaan ole sitä, miltä ne kuvissa näyttävät... Yleisilme huoneella oli kuitenkin ihan siisti ja siellä oikein hyvin pystyi pari yötä nukkumaan. Hotellin sijainti oli myöskin ihan ok, se oli sopivan kävelymatkan päässä vanhasta kaupungista. Ebookersin kautta varattuna hinta ei todellakaan ollut juuri mitään, ja on sitä paljon pahemmissakin paikoissa tullut nukuttua. Tallinaan turisteilemaan meneville suosittelen Tallinna-kortin ostamista, sillä pääsee ilmaiseksi kaikkiin nähtävyyksiin ja museoihin, sekä voi matkustaa ilmaiseksi joukkoliikenteessä.
Tuli oltua hyvällä omatunnolla turisti ja pyörittyä ympäri kaupunkia ja metsiä kaksikerroksisilla kiertoajelubusseilla. Kävin jälleen Nigulisten kirkossa ihastelemassa Notken Kuolemantanssia, se on aina jollakin tavalla seisahduttava ja syvällinen kokemus. Nevskin ortodoksisessa kirkossa kävin jälleen hypistelemässä ikoneita sekä tuperruttamassa päätäni suitsukkeen savulla.
Myös KUMUN taidekokoelmat tulivat jälleen tutuiksi. Itseasiassa suurin osa KUMUssa esillä olevasta taiteesta olikin siellä jo viime keväänä esillä, enkä edelleenkään löytänyt montaakaan teosta, joista olisin pitänyt. Sen sijaan törmäsin jälleen kerran moniin ärsyttäviin ja ällöttäviin asioihin tai ilmiöihin, joita olen aina nykytaiteessa inhonnut. Näitä asioita ovat esim. ällöttävien, räikeiden epävärien, kuten neonvärien ja oksettavan pinkin ja vaaleanpunaisen käyttö. Saa nauraa, mutta mikään ei saa minua poistumaan nopeammin näyttelystä... Toinen asia, mikä pisti vihaksi, oli eläinten hyväksikäyttö taiteessa. Siitä ja sen esittämisestä iiiiiiso miinus KUMUlle. Ihmettelin myös hiukan lattiamateriaaliksi valittua puupintaa, joka näytti jo (alle vuosi museon avajaisista) siltä kuin lattia olisi ollut vähintään 10 vuotta vanha. Vai olisiko vika siinä, että siivoojat eivät ehkä huolla lattiaa oikein? Myös museossa ilmanvaihto ei tuntunut olevan aivan kunnossa, yläkerroksen huoneissa tunsi konkreettisesti, miten ilma oli selvästi taideteoksille liian kosteaa.
Kävin lisäksi jälleen kerran hurmaavassa pienessä suklaapuodissa ja Art Nouveau-kahvilassa, joihin tosin en huonon suuntavaistoni vuoksi meinannut löytää, vaikka ne olivatkin aivan torin lähellä. Tuli kavuttua myös Kiek in de köök-torniin, joka ei itseasiassa keskiaikaisen rakennustekniikkansa, ultrakapeiden ja jyrkkien portaikkojensa ja hienon näköalan lisäksi muuten ollut minusta mitenkään ihmeellinen kokemus. Keskiaika sinänsä sävähdyttää aina.
Söimme ja vietimme iltaa Le Chateau -ravintolassa, ihanassa keskiaikaisessa kellarimiljöössä ranskalaista ruokaa syöden. Illan hinnaksi alkuruokineen, pääruokineen, jälkiruokineen, viinipulloineen, oluineen ja kahveineen tuli noin 30 euroa eli eipä ollenkaan paha hinta.. SUOSITTELEN!
Ravintola oli tupaten täynnä paikallisia, se on aina hyvä merkki ruokapaikasta matkoilla. Jos menee tuohon ravintolaan viikonloppuna, kannattaa tehdä varaus netin kautta etukäteen; se oli aika kätevää, enkä usko että neljälle hengelle olisi välttämättä muuten löytynyt tilaa.
Oli aivan loistava reissu ja vanhasta kaupungista sai kaupan päälle hyvän joulumielen. Joulumarkkinoilla oli tunnelmaa...
p.s. Turulla ei ole mitään mahdollisuuksia kilpailla Tallinnaa vastaan Euroopan kulttuuripääkaupungin tittelistä. Ikävä juttu, mutta varmasti karu totuus... Turku kalpenee autamattomasti Tallinnan monipuolisen ja laajan kulttuuritarjonnan rinnalla. Voihan kyynel.
Kommentit