Kello on ties mitä ja täällä minä istun koneella ja surffailen netissä, vaikka pitäisi huomenna mennä tenttiin. Tenttiin, johon olen lukenut vasta murto-osan materiaaleista. Ennen tenttiä pitäisi vieläpä tehdä eräs oppimispäiväkirjakin. Voi viimetippa.. Miten siinä aina käy niin? Miksi on pakko venyttää ja vanuttaa ja kuvitella lukevansa paljon nopeammin, mitä oikeasti pystyy lukemaan? Miksi pitää koittaa väsyneenä lukea lainkaan, miksi mennä aina paniikissa ensimmäiseen tenttimahdollisuuteen unettoman yön jälkeen? Koska olen niin pöljä, että en kerrasta opi, en kymmenestä enkä sadastakaan. Vaikka se olisi se viimeinen tenttimahdollisuus, luultavasti mokaisin senkin aloittamalla lukemisen liian myöhään. Ja lusmuilemalla. Eilen olin sentään ahkera ja palautin korjatun version tutkimuksestani. Tuntuipa hyvältä!

Tässä vaiheessa syksyä, kun mustuus pihalla on lähes ympärivuorokautista ja aurinkokin hädin tuskin noustessaan vaikuttaa lähes mustalta, on ihan turha koittaa enää pusertaa itsestään yhtään mitään mehuja kouluhommien eteen. Yritän kyllä, mutta en vain jaksa eikä kyllä oikein jaksa kiinnostaakaan juuri tällä hetkellä. Odotan jo joulua, tosin viime vuotiseen jouluhössötykseen verrattuna olen tänä vuonna ollut harvinaisen järkevä. Siivosin jo viime pyhänä, ettei tarvi kuin vähän imuroida sitten jouluna. Olen jo ostanut joululahjat, joista osa pitää vielä paketoida. Olen ostanut jopa joulukortit, jotka minun on pitänyt 3 viikkoa jo lähettää. No, ehkä juuri ja juuri onnistun ne laittamaan postiin ennen joulua.

Ihmissuhdeasioista ei nyt tällä kertaa sen enempää, kaverit ovat aika kaukana (ulkomailla ja Helsingissä suurin osa, mikä on melkein kuin ulkomailla...). Muutamia toki on Turussakin yhä, mutta jotenkin ei vain ehdi tarpeeksi eikä jaksa olla niin sosiaalinenkaan. Olen taas kerran huomannut, että opiskelukavereita ei juuri kannata laskea oikeiksi ystäviksi. Muutenkin olen yhä vahvemmin keksimäni teorian kannalla, että kuka tahansa henkilö pitää tuntea kolme vuotta, ennen kuin hänet oppii kunnolla tuntemaan. Tällä hetkellä tuntuu, että jos päästää liian varhaiset tuttavuudet liian lähelle, siinä polttaa vain näppinsä..

Vaikka pitäisi muistaa ja miettiä, että netti on julkinen paikka ja tämä on jopa pöytälaatikkokirjoitukseksi täysin ala-arvoinen, julkaisen tämän ihan vain piruuttani.