Kaikki ei aina mene aivan niin kuin suunnittelisi. Esimerkiksi minä sain jonkin pienen vatsataudin tyyppisen jutun eilen. Se aiheuttaa sen, että en kenties tule näkemään sukulaisiani tänä jouluna lainkaan. Luulen että vatsatauti oli oikeasti psykosomaattista, huomasin nimittäin olevani niin väsynyt syksystä ja kaikesta muustakin, että en minä olisikaan jaksanut oikeastaan lähteä minnekään tai pahemmin nähdä ketään. Harmittaa silti, että kaikki ei mene niin kuin on suunnitellut. Lisäksi on ikävä. Toisaalta oli mahtava oivallus, että minä voin viettää jouluni juuri niin kuin tahdon, eikä minun tarvitse mennä esimerkiksi vanhempieni luokse ainoastaan, että heidän joulustaan tulisi täydellinen tai heistä tulisi onnellisia. Enemmän kuin muiden ihmisten miellyttämistä minun tulee ajatella omaa hyvinvointiani, ja tällä hetkellä on erittäin tärkeää, että otan aikaa itselleni ja kerrankin irrottaudun kaikesta. Silti jokin pieni syyllisyys nostaa päätään sisälläni...
Vatsatautia ja pahoinvointia lukuunottamatta jouluni on ollut ihana. Olen saanut olla sen ihmisen kanssa, kenestä välitän maailmassa kaikkein eniten ja kuka välittää minusta eniten. Hänen ansiostaan jouluni on ollut mahtava. Tällä hetkellä tuntuu hyvältä olla yhdessä ja sisälläni on jotenkin seesteisen rauhallinen tunne siitä, että tämä ihminen on se, kehen minä olen kasvattanut juuret. Tämä ihminen on se, kenen kanssa haluan elää. On myös muutama suhteeseen liittyvä pelko tai peikko, mutta toivon että pääsen niistäkin eroon ja että kaikki selviää ajan kanssa.
Aion laittaa blogini lähiaikoina remonttiin ja löytää jostain mahtavan sivupohjan sekä poistaa toimimattomat linkit. Hei, jos olette jossain nähneet jonkin minulle sopivan sivupohjan, vinkatkaa ihmeessä. Saatan kokeilla täällä useampiakin. Mitä pidätte tästä sivupohjasta? Ongelma on, että olen jostain ottanut tämän jo vuosi sitten, enkä muista enää, kuka sen on tehnyt.
Te muutamat ystävät, jotka luette blogiani: minulla on teitä ikävä.
Kello on 05:44, Turku kiittää ja kuittaa.
Kommentit