Tähän aikaan vuodesta joka toinen vastaantulija aivastelee. Itse kuulun myös tähän pärskivien otusten ryhmään. Otin kaverini Googlen avulla selvää aivastamisesta. Kuten allaolevista lainauksista voi päätellä, aivastuksesta löytyy sekä faktaa että fiktiota. Yleisimmin aivastusta verrattiin kuitenkin pieneen orgasmiin. Näin Wikipedia kertoi aivastamisesta:

Aivastaminen on refleksi, jossa tapahtuu nopea uloshengitys. Yleisimmin tämän laukaisee, kun nenän limakalvot ärsyyntyvät esimerkiksi pölystä. Aivastuksessa ulos pakenevan ilman nopeus on noin 150 km/h.

Kirkkaasta valosta aivastelevia ihmisiä on aika paljon – eri tutkimusten mukaan jopa 18–35 prosenttia väestöstä. Ilmiön lääketieteellinen nimi on photic sneeze reflex. Kyseessä on periytyvä ominaisuus. Aivastelua ei aiheuta valon tietty aallonpituus, vaan valon voimakkuuden vaihtelu. Hävittäjälentäjillä tehdyt kokeet osoittavat, ettei esimerkiksi aurinkolasien käyttö estä aivastelua.

Aivastelun mekanismista on esitetty monia eri teorioita. Ilmeisesti kyseessä on eräänlainen yleisreaktio. Voimakas valo aiheuttaa keskushermostossa reaktion, joka parasympaattisen hermoston kautta välittyy kasvojen voimakkaasti hermoitetuille alueille, kuten silmiin ja nenään. Seurauksena silmiin kerääntyy kyynelnestettä ja nenän tukkoisuus ja kutina lisääntyy, mistä aivastelukin johtuu.

On myös todettu, että ihmisen on mahdotonta pitää silmiä auki aivastaessaan.

Photic sneeze refleksi (PSR) selitetään usein myös "crossed wires" -teorialla. Äkillinen valoisuuden vaihtelu lähettää impulssin näköhermoa pitkin. Tämä hermo kulkee lähellä trigelminus- eli kolmoishermoa, jolla on yhteys hajuhermoon. Näin ollen valonvaihtelun aiheuttama hermoimpulssi näköhermossa aiheuttaa impulssihäiriön kolmoishermossa, joka johtaa aivastukseen.

Näin kirjoittaa puolestaan Kari Heusala MTV 3:n nettisivuilla 15.1. 2006 Patti Woodin teoksen "Shooting the Breeze about Sneezing" pohjalta:<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

"Aivastamistavasta voi Patti Woodin mukaan saada nopeasti selville aivastajan luonteenlaadun. Tosin liian läheinen tarkastelu voi johtaa siihen, että pian on itsekin yksi pärskivistä. Aivastavaan henkilöön kannattaakin pitää riittävää etäisyyttä ja pysytellä roiskeiden kantaman ulkopuolella."

"Aivastukseen liittyy paljon taikauskoa. Mikäli henkilö aivastaa kerran, niin sitä pidetään merkkinä jostain hyvästä. Kaksi aivastusta tuo tullessaan pahaa, kolme rakkautta ja neljä aivastusta peräjälkeen merkitsee positiivista rahavirtaa. Mikäli henkilö aivastaa tiistaina, hän tulee suutelemaan vierasta henkilöä. Keskiviikkona tapahtunut aivastus tarkoittaa siitä, että henkilö on saava kirjeen tai tekstiviestin. Mikäli sattuu aivastamaan torstaina, on se enne sitä, että tulevaisuudessa tapahtuu jotain hyvää. Perjantaina aivastetaan suruun. Mikäli henkilö aivastaa lauantaina, hän on näkevä sydänkäpysensä. Sunnuntaina taas ei pahemmin kannata aivastella, koska silloin koko tuleva viikko menee ihan poskelleen.

Yhdysvaltalainen Patti Wood tutki kolmen kuukauden ajan ihmisten aivastelua ja teki tutkimuksen, jossa oli mukana 547 henkilöä. Wood tuli tutkimuksensa avulla siihen tulokseen, että aivastamistapa ilmaisee selkeästi ihmisen luonteen. Tutussa ympäristössä tapahtuva aivastus kuvastaa parhaiten ihmisen todellista persoonaa. Woodin mukaan nimittäin 45 prosentilla ihmisistä on erilainen aivastustapa julkisissa ja vieraissa tilanteissa kuin kotoisissa olosuhteissa. Wood havaitsi, että aivastuksen perusteella voidaan luokitella neljä perusryhmää: mukava, oikeassa oleva, aikaansaava ja intomielinen."

""Mukava" aivastelija aivastaa yleensä vain kerran. Hän on kohtelias ja kääntää aivastaessaan päänsä pois, jotta lähellä olevat ihmiset eivät saisi ylleen pärskähdysmerta. Hän on luonteeltaan lämmin ja ystävällinen. Hän pitää rennosta ilmapiiristä ja kodikkaista paikoista. Tämä henkilö arvostaa erittäin paljon hyviä ystävyyssuhteita. Hän on lojaali, hillitty ja luotettava. Mukava aivastelija pyrkii parhaansa mukaan välttämään konflikteja ja tekee töitä ylläpitääkseen hyviä suhteita kanssaihmisiin. Hän on hyvä kuuntelija, empaattinen, auttavainen ja muita tukeva eli kaiken kaikkiaan erittäin ihana ihminen.

"Oikeassa oleva" aivastelija peittää suunsa aivastaessaan. Woodin mukaan tällainen henkilö on varovainen ja täsmällinen. Oikeassa oleva aivastelija ajattelee hyvin tarkkaan, mitä hän aikoo sanoa. Hän on erittäin huolellinen ja havaitsee virheet, jotka jäävät muilta huomaamatta. Hän noudattaa ohjeita ja säännöksiä kirjaimellisesti ja toivoo, että muutkin tekisivät samoin. Hänellä on paljon ideoita ja ajatuksia, mutta hän ei aina saa itseään kuuluville. Oikeassa oleva aivastelija lukee mielellään kirjoja, jotka saavat hänet ajattelemaan. Hän työskentelee mieluummin yksin kuin ryhmässä. Erakkomaisen luonteensa takia hän viihtyy paljon kotona.

"Aikaansaava" aivastelija pyrkii pidättelemään kaikin keinoin aivastustaan, mutta aivastaessaan hän pamauttaa sellaisen pärskäyksen, että mummotkin lentävät kumoon rollaattoreineen päivineen. Henkilönä tämä pärskähtelijä on suorastaan sairaan nopea, päättäväinen ja aina asian ytimessä. Siinä ei paljon nokka tuhise (oli influenssa tai ei), kun hän on jo saanut työnsä tehtyä. Hän on luonteeltaan selvää johtajatyyppiä ja onkin muiden mielestä joskus hiukan liian määräilevä. Hän pitää fyysisestä ponnistelusta ja sen tuomasta tunteesta. Tämän henkilön ei todellakaan tarvitse turvautua muihin, sillä hän saa aina aikaiseksi. Hän myös arvostaa omia kykyjään, eikä pidä siitä, että häntä kohdellaan epäreilusti.

"Intomielinen" aivastaja on aivastajista se, joka havaitaan kuin iltapäivälehtien lööpit. Kyseinen henkilö nimittäin aivastaa todella isosti tai sitten hän täräyttää eetteriin useiden aivastusten sarjan, joka poistaa vaikut kuuronkin korvista. Tämä aivastelija on karismaattinen johtaja ja vaikuttaja. Häneltä löytyy reilusti mielikuvitusta ja hänen takataskussaan onkin aina muutama lyömätön idea. Hän on intuitiivinen ja kykenee helposti motivoimaan ja kannustamaan muita huippusuorituksiin. Hän arvostaa ihmissuhteita ja pyrkii myös vaalimaan niitä. Intomielinen aivastaja on optimistinen, spontaani ja avoin. Hän artikuloi selkeästi kuin Mette Mannonen ja nauttii suunnattomasti kunnon keskustelusta."