Pihalla paistaa aurinko varsin kauniisti tällä hetkellä ja se houkuttaisi lähtemään kävelylle. Toisaalta takaraivossani jyskyttää monta tekemätöntä tehtävää ja luultavasti ne on tehtävä pois ennen kuin voin keskittyä mihinkään muuhun. Otin viikonlopuksi kesätyöpaikastani pari työtehtävää vastaan ja kuulemma melkoisella varmuudella pääsen taas sinne töihin. Mahtavaa, yksi stressin aihe siis vähemmän ensi kesän suhteen. Ehkäpä opiskelujenkin suhteen stressi helpottaa vielä jossain vaiheessa.
Tällä hetkellä haaveilen vain siitä, että pääsemme kullan kanssa pitkälle matkalle rapakon toiselle puolelle. Enää käytännössä kuukausi aikaa lähtöön... En ole oikein varma, onko matkustamisessa ihaninta se suunnitteleminen ja matkan odotus vai se perille pääsemisen tunne. Tähän asti olen ollut parissa tunnissa täysin kotonani kaikkialla minne menen, saa nähdä tapahtuuko sama nopea sopeutuminen myös Amerikan ihmemaassa. Matkamme kohokohta tulee olemaan se, kun matkustamme pikkukaupunkiin hyviä ystäviämme tapaamaan ja pääsemme näkemään elämää myös Nykin ulkopuolella. Aion tehdä matkalla kaikkia mahdollisimman hölmöjä, mahdollisimman amerikkalaisia juttuja, kuten syödä dinerissa piirakkaa, ottaa New Yorkissa take-away-kahvin, tilata taksin lennosta ja syödä jättimäisen hampurilaisen. Toivon että ilmojen herra on suosiollinen ja joku päivä pääsisimme Central Parkiin piknikille. Aion olla hyvällä omalla tunnolla turisti ja ottaa turisteilustani kaiken irti. Tähän liittyen, jos löydän jotain Mikki Hiiri-krääsää en ehkä pysty vastustamaan kiusausta, vaan minun on ehkä langettava siihen.
Näiden tunnustusten jälkeen koitan palata jälleen tähän päivään ja orientoitua tylsän koulutehtävän esiin kaivamiseen ja sen jälkeen upota tenttikirjan kiehtovaan maailmaan.
Kommentit