Harvoin kokee sellaista yllätystä positiivisella tavalla, kun koin tänään kuumepäissäni eksyessäni blogilistan sisustusaiheisiin blogeihin. Olen pitkään ja hartaasti manannut sitä, että hyvä blogit ja bloggaajat katoavat yksi toisensa jälkeen, eikä tilalle tunnu tulevan mitään uutta ja mielenkiintoista. Olin selvästikin väärässä. Tämä on jälleen osoitus internetin rajattomista mahdollisuuksista ja ulottuvuuksista, maailmoista, joista minulla ei ole ollut hajuakaan. Lisäksi rakastan kaikkea visuaalisesti kaunista, ja nyt sain todellakin kokea noiden blogien kautta kauneutta yllin kyllin. Pitäisi varmaan miettiä edelleen hiukan tämänkin blogini ulkoasua tai voisi toteuttaa sen pitkään haaveilemani kuvablogin.

Olen monta vuotta käynyt ihailemassa japanilaisten sisustusharrastajien ja DIY-harrastajien sanomattoman yksinkertaisia ja kauniita blogeja ja imenyt niistä inspiraatiota omaan sisustukseeni. Harmitellut, että kaikki tekstit ovat vain japaniksi useimmiten. Luultavasti lähes koko tuon ajan Suomessakin on ollut vähintäänkin yhtä upeita, kauniisti kuvitettuja ja todellakin laadukkaita sisustusaiheisia blogeja! Ne vetävät kuvituksiltaan ja jutuiltaan hyvinkin vertoja kauneimmille ja kalleimmille sisustuslehdille.

Olen ollut vuosikaudet kiinnostunut sisustuksesta. Minua on inspiroinut vaniljanvalkoisen, kahvimaidon ja puunvärin kaunis ja herkkä yhdistelmä, puhumattakaan sisustuksesta, jossa käytetään niiden rinnalla joko kirkkaita ja vedenkuulaita värejä tai hillittyjä, vanhahtavia pastellisävyjä. Näihin mausteisiin kun lisätään ripaus vintage-henkeä tai pin-uppia, niin johan on hieno. Toisaalta rakastan japanilaisen kauniin yksinkertaista, karua, selkeää ja kaunista tyyliä ja toisaalta intialaisten ylitsepursuava ja lämpimän mausteinen värimaailma upottavine tyynyineen on täydellistä. Näistä syistä meillä on olohuone hiukan japanilaistyylisen karu ja pelkistetty, kun taas makuuhuone on värikkäine lasilyhtyineen ja tyynyineen intialaishenkinen. Silti minusta tuntuu, että sisustamiseen pitäisi paneutua enemmän. Täytyy miettiä enemmän yksityiskohtia ja niitä juttuja, joista pitää.

Sisustusblogeista huomaan, että luultavasti eniten pinnalla tällä hetkellä on trendi, jossa vanhoista talonpoikais- tai 1930-1970 -luvun huonekaluista tuunataan entisöimällä ja maalaamalla jotain uskomattoman herttaista ja ihanaa. Suositaan maalattuja puupintoja, rosoisuutta ja toisaalta käytetään värejä yhtä rohkeasti kuin valkoistakin. En ole oikeastaan osannut koskaan todella nauttia vanhoista huonekaluista tai minkään asioiden keräilystä, olen nimittäin intohimoisen ja minun näkökulmastani lähes sairaalloisen keräilijän kasvattama. Mitään ei koskaan saanut heittää pois. Olen kasvanut niiden "vanhojen romujen" keskellä, joita muut haalivat onnessaan kirpputoreilta ja kuolinpesistä aarteina. Minun ei tarvitsisi kuin mennä lapsuudenkotiini pakettiauton kanssa käymään, niin johan saisin nurkat pullolleen sitä ah-niin-trendikästä ja maalaisromanttista vanhaa tavaraa. Olen ehkä juuri siksi halunnut kotiini kaikkea muuta kuin vanhaa ja ärsyyntynyt siitä, että köyhänä opiskelijana ei ole koskaan ollut oikein varaa ostaa mitään uutta vaan kaikki huonekalut on muilta saatuja yhdeksänkymmentäluvun lastulevy/viiluviritelmiä. Nyt katsellessani muiden tuunaamia vanhoja huonekaluja huomaan niidenkin kauneuden ja arvon, mutta silti en vielä omassa kodissani aivan täysin lämpene sille tyylille.

Maalaisromantiikkaan ja niihin nostalgisiin esineisiin liittyy liikaa muistoja. Pitää oikeasti hiukan enemmän ajatuksella sisustaa tätä kotia, vaikka se onkin vain väliaikainen vuokra-asunto. Täytyy vähitellen miettiä ja kehitellä omaa tyyliä. Koti on kuitenkin maailmassa rakkain ja tärkein paikka.

Jos tekin haluatte tutustua niihin taivaallisen kauniisiin sisustusblogeihin, niin niitä on varmaan toistakymmentä nyt linkattuina "Saatan seurata"-sivupalkissani. Ne alimmaiset linkit, suora tie visuaaliseen ekstaasiin. Löysin lisäksi yhden ihan tajuttoman kauniin valokuvablogin, joka on piilotettuna niiden sisustusblogien sekaan.