Lord Boredom kirjoitti blogissaan sämpylänteosta. Hänen innoittamanaan päätin itsekin tällä kertaa kirjoittaa hieman ruoanlaitosta...

Eilen pitkästä aikaa oikein panostin ruuanlaittoon ja päätin kokeilla jotain uutta tavanomaisten suomalais-, aasialais- ja italialaistyyppisten ruokien sijasta, joita teen normaalisti. Aikaa meni parisen tuntia, mutta voisi ajan kyllä paljon huonomminkin käyttää. Tällä kertaa päädyin testaamaan Puoli kiloa voita-blogin maan mainioita ruokaohjeita. Tein Kofta-currya eli mausteisia lihapullia kastikkeessa sekä Pirun hyvää vuohenjuustosalaattia, sekä tsatsikia ja puikulaperunoita. Eli aika cross-kitcheniä, mutta voi miten herkullista.

Aivan loistavia ohjeita, kannattaa kokeilla! Itse korvasin kofta-curryn ohjeesta tomaattisäilykkeet oikeilla (tuoreilla) tomaateilla (koska mies unohti tuoda kyseisiä säilyketomaatteja kaupasta...), ja käytin kastikkeeseen tavallisen sipulin sijasta punasipulia. Lihapullataikinasta tuli aika hajoavaista, en uskaltanut alkaa paistelemaan lihapullia kastikkeen seassa, joten paistoin ne erikseen paistinpannulla ja lopuksi lisäsin kastikkeen joukkoon kattilaan. Lisäksi seuraavalla kerralla aion tehdä ensin lihapullat paistovalmiiksi asti, ennenkuin teen kastikkeen. Sekä lihapullista että kastikkeesta tuli hyvin intialaistyyppistä, oikein mausteista mutta ei liian tulista. Tsatsiki sopi loistavasti lisänä noiden lihapullien kanssa. Myös kalalle saisi tuosta tsatsikista aivan loistavan kastikkeen. Mies ylisti maasta taivaaseen nuo pullat, kastikkeen ja tsatsikin, itse rakastuin vuohenjuustosalaattiin. Sen tein kuitenkin ilman Sweet-chili-kastiketta, koska miehen kanssa ei kummatkaan siitä pahemmin tykätä. Pinjansiemenien sijasta käytin auringonkukan siemeniä, jotka tulivat paahtamalla todella hyvän makuisiksi. Aivan ihanaa salaattia tuli, suorastaan pirun hyvää niinkuin salaatin nimikin kertoo.

Näissä ohjeissa parasta oli aivan loistava maku sekä ohjeiden helppous. Voin kuvitella että seuraavalla kerralla näiden ruokalajien teko käy vielä nopeammin... Itse asiassa nyt siihen meni niin kauan aikaa lähinnä sen takia, että kun tekee ensimmäistä kertaa jotain ruokaa niin siihen vain yksinkertaisesti kuluu vähän kauemmin aikaa. Koska tuomaristo (eli avomies) sekä kokki itse ihastuivat näihin ohejisiin niin paljon, printtasin ohjeet ja liitin rakkaimman keittokirjani väliin odottamaan seuraavia herkutteluhetkiä.

Minusta on mahtavaa, että on olemassa niin monia eri tyylisiä ruokablogeja. Ne tuovat vaihtelua ja inspiraatiota omaankin ruoanlaittoon.. Aiemmin olen kokeillut ainakin Pastanjauhajien reseptejä, jotka ovat myös olleet oikein hyviä. Myös Liemessä-blogi vaikuttaa oikein lupaavalta.

Ruuanlaitto ja hyvä ruoka on minusta täysin verrattavissa mihin tahansa taiteen tekemiseen, ainakin jos keksii reseptejä omasta päästään. Ruuanlaitto herättää luovuuden ja intohimon samalla tapaa kuin esimerkiksi maalaaminen. Se on välillä aivan hulvattoman hauskaa katsoa mitä kaapista löytyy ja alkaa säveltämään. Kun on hyviä perusaineita ja paljon mausteita, voi käytännössä kokata aivan mitä vain. Olen huomannut, että muiden reseptejä seuraamalla oppii paljon, eikä niitä tarvi aina aivan orjallisesti noudattaa, vaan niitä voi soveltaa ja muokata oman maun mukaan ja kehittää haluamaansa suuntaan.

p.s. Lauantaina onnistuin raahautumaan molempiin bileisiin, joista aiemmin mainitsinkin. Toisissa eräs hyvä ystäväni kertoi silloin tällöin lukevansa blogiani, mikä toisaalta yllätti ja kauhistutti minua siinä mielessä, että jos tiedän jonkun oikein tutun lukevan juttujani, niin alan heti häpeillä kaikkea mitä olen tullut kirjoitelleeksi. Osoittautui kuitenkin, että ei se niin vaarallista olekaan, vaikka "oikea henkilöllisyyteni" paljastuisikin tai joku kaveri eksyisi blogiini. x)Tai ehkä se silti olisi kamalaa, riippuu siitä, kuka tänne eksyy. Meillä oli ystäväni kanssa oikein mukava juttutuokio bloggaamisesta, ja myöhemmin ajattelin että itse asiassa näin onkin oikein hyvä. Kaikista ystävistäni juuri tämän henkilön päästän oikein mielelläni kurkistamaan tänne. Välillä saatan kirjoitella sellaisia asioita, että saattaisi hävettää jos jotkut toiset ystäväni tietäisivät mitä kirjoittelen, mutta luulen että tämä ystävä jo tuntee minut niin hyvin, ettei kauhistu kaikkia kummallisuuksiani. x) Kai sitä on jollakin tavalla niinkuin sipuli, erilaisia kerroksia ja puolia täynnä, ja toisille ihmisille on valmis paljastamaan itselleen enemmän kuin toisille. Tai ehkäpä juuri siinä menee ystävän ja kaverin ero; ystävälle on valmis paljastamaan itsestään enemmän. Ilmeisesti en olekaan ihan niin avoin kuin mitä ehkä tahtoisin kuvitella olevani. Ystäväni, jos satut lukemaan tämän kirjoitukseni, niin oikein lämmin halaus sinulle!!!