No nyt ovat maailman kirjat lopullisesti sekaisin. Heräsin lauantai-aamuna seitsemältä! Voi hyvänen aika, jos unta olisi riittänyt, niin olisin oikein mielelläni nukkua posottanut ainakin yhteentoista asti, vähintään. Vaikka vihaankin rutiineja kuin ruttoa, huomaan taas raahanneeni aamupalani tähän tietokoneen äärelle. Pitääkin muistaa rikkoa tämä rutiini heti huomenissa. Muuten, maustamaton rasvaton jogurtti sekoitettuna Valion boysenmarja-karviaiskeittoon ei ole hyvä yhdistelmä, vaikka se saattaakin siltä kuulostaa. Kokeiltu on. Do not try this at home, children. Luovuus keittiössä on hieno asia, mutta joku roti silläkin pitää olla. Muuten, ravintoloissakin ärsyttää se, että oli ruoka mikä hyvänsä, joku aivan tavallinen pöperö, niin sen pitää nykyään uiskennella jossain hienolta kuulostavassa japanilaisessa, kiinalaisessa tai intialaisessa kastikkeessa, joka suomalaisittain muistuttaa korkeintaan nimensä puolesta eksoottista esikuvaansa. Pidetäänpä ne eri maiden keittiöt erillään toisistaan, pliide!

Muuten, vielä yksi asia, mikä ottaa tällä hetkellä hieman nuppiin. Joululomalla eräs serkkuni meni naimisiin viikon päästä jouluna lauantaina. Niihin häihin emme päässeet/joutuneet, koska olin silloin kipeänä. Nyt meillä on taas tiedossa minun serkkuni häät, tällä kertaa sinä lauantaina, kun alkaa hiihtoloma. Ei millään pahalla ihmiset, mutta kun te mietitte noita hääpäiviänne, niin ottakaa nyt hyvät ihmiset muutkin ihmiset huomioon. Kaikki ihmiset eivät välttämättä halua viettää joululomaansa, hiihtolomaansa, pääsiäislomaansa, vappuaan tai juhannustaan teidän häissänne. Puhumattakaan kesälomasta: viime kesänä joku valitteli sitä, että hänellä on neljät häät peräkkäisinä viikonloppuina, ja hänen kesälomansa kaikki viikonloput menevät siihen kun hän matkustaa ympäri Suomea häiden perässä. Itsekin alan nyt olla hieman täynnä sitä, että joka kerta kun minulla on joku loma tai pienikin itselle suotu vapaa hetki, niin armas äitini painostaa minua osallistumaan joko jonkun häihin tai muuten vaan joihinkin suvun kissanristiäisiin. Äitini puolella on nimittäin suuren suuri suku, joka tykkää juhlia. Niitä juhlia sitten pidetään välillä ihan ilman mitään syytäkin... Tottakai naimisiinmeno on hieno asia, perinteikästä ja kaikkea, mutta jotenkin tuntuu muutenkin vieraalta menettää lomastaan muutama päivä matkustaakseen toiselle puolelle Suomea jonkun sukulaisen häihin. varsinkin, kun sukulaisia ei kuitenkaan oikeasti tunne sillä tavoin kuin esimerkiksi ystäviä. Kaiken huippu ovat sellaiset häät, kun ei tunne oikein kumpaakaan, morsianta eikä sulhasta. Tästä häähysteriasta kirjoitan ehkä huomenna lisääkin, olen nimittäin huomenna mitä luultavimmin menossa Hää-messuille. Joo, tippukaa vaan tuolilta, niin minäkin. Älkääkä vain kysykö, mitä minä siellä teen.

Asiasta kukkaruukkuun; lueskelin Alcinoen blogista miten hän oli karttanut hammaslääkärissä käyntiä vuosikausia ja tuloksena olikin hampaan juurihoito. Ei hittolainen, mietin minä sillä hetkellä tuntien syyllisyyden lyövän minua lekalla rintaan. Minä inhoan hammaslääkäriä. Ei, oikeastaan inhota ei ole oikea verbi, vaan pelätä. Pelkään hammaslääkäriä. Koska en ole vuosikausiin kärsinyt mistään hammassäryistä, olen myös jättänyt menemättä hammaslääkäriin. Viime viikolla koitin YTHS:ltä tilata itselleni hammaslääkärin aikaa, mutta ylimielinen hoitaja ilmoitti minulle, että olen väärällä luukulla ja se toinen luukku on nyt suljettu. Niinpä sitten yhä edelleenkin hammaslääkäriaika jäi tilaamatta. Teen sen luultavasti heti ensi viikolla, kunhan saan rohkeutta kerättyä. Tässä vaiheessa kaikki miespuoliset henkilöt voivat lopettaa lukemisen ja pistää silmänsä kiinni, seuraavaksi aion nimittäin puhista gynekologeista eli pimppalääkäreistä. Tämä on toinen terveydenhuollon ammattiryhmä, mitä en suorastaan rakasta. Tuolla epäonnisella ajanvarausreissullani päätin kuitenkin, että jotain hyötyä tästäkin reissusta täytyy olla, ja niinpä päätin tilata ajan pimppalääkärille. YTHS:llä ei ole kuitenkaan tarjolla yhtään naisgynekologia tai edes ilmeisesti yleislääkäriä, joka suorittaisi ko. toimenpiteitä ja olisi nainen, ja saman ylimielisen, suorastaan ivallisen sairaanhoitajan ilmoittaessa tämän nautinnollinen hymy kasvoillaan, menin hetken mielenhäiriöön ja tilasin ajan miespuoliselta gynekologilta. Siitä asti olen jo pelännyt pimppalääkäriin menoa, vaikka siihen onkin vielä viikkoja aikaa. Eikö teidänkin mielestänne miehessä, joka on päättänyt pyhittää elämänsä naisten sukupuolielimien tutkimiselle, ole jotain hiukan epäillyttävää? Itse en ainakaan tunne kovin mukavaksi ajatusta levitellä haarojani jollekin täysin vieraalle mieshenkilölle, varsinkin kun heillä on tapana suorittaa joitan tutkimuksia ns. käsipelillä. Mitä enemmän ajatusta pohdin, sen vakuuttuneempi olen siitä, että peruutan tilaamani ajan ja käännyn yksityisen puoleen. Maksoi mitä maksoi.

Ei ole helppoa olla nainen. Niin, ja vaikka luultavasti henkeä pidätellen odottelettekin joka aamuisia postauksiani aamupalani laadusta, niin toivoa sopii, että maailmalla tapahtuu pian jotain jännittävää, josta voisin kirjoittaa. Nämä kirjoitukseni kyllästyttävät minua itseänikin.