Tuli taas selvittyä yhdestä pääsiäislomasta kunnialla. Lomien aikaan risoo ensinnäkin se, että niitä ei saisi koskaan viettää kaikessa rauhassa omassa kodissa, vaan sukulaiset (miehen ja minun) odottavat aina, että suuntaamme itsemme kasseinemme ja kantamuksinemme heidän nurkkiinsa. Niinpä useimmat juhlapyhät olemmekin viettäneet tien päällä siirtyessämme paikkojen A, B ja C väliä. Joskus mukaan saa laskea vielä paikat D ja E mukaan.

Tällä kertaa säästyin kuitenkin anoppilan ja miehen sukulaisten turneelta. Sen sijaan suuntasimme minun vanhempieni luo ja sieltä sisareni luokse. Jos olette nähneet nyt lomillakin taas uudelleen esitetyn "Riding in Cars with Boys"-elokuvan, saatte aika hyvän kuvan äidistäni Drew Barrymoren esittämästä roolihahmosta. Siihen kun lisäämme pienen ripauksen Hyacinth Buckétia, niin kuvaus on aika osuva. Äitini on mestari tinkimään, tällä kertaa hän aloitti jankutuksen siitä, miten harvoin käymme ja että emmehän nyt vielä ole lauantaina lähdössä siskolle, vaan vasta sunnuntaina, jo torstai-iltana kun saavuimme perille. Äitini osaa hienovaraisen syyllistämisen taidon ehkä paremmin kuin kukaan muu. Jotenkin hänen seurassaan oleminen imee kaikki voimani, vaikka hänessä on kyllä myös paljon asioita, joita ihailen ja kunnioitan. Hän on ihminen, joka saapuessaan huoneeseen vie kaiken tilan ja huomion. Hän kantaa harteillaan koko suvun murheita ja suurta syyllisyyden taakkaa mitä kummallisimmista asioista ja hänellä on suuri tarve päästä puhumaan niistä asioista. Jostakin syystä olen aina loman tarpeessa, kun palaan "lomalta" lapsuuskodistani. Hän on Suuri Persoona isolla p:llä ja rautainen tahtonainen, joka menee vaikka läpi harmaan kiven ja pakottaa muutkin menemään kanssaan. Hän edustaa tyyppiä, jota kummallisella tavalla sekä kiinnostaa liikaakin kaikkien muiden asiat sekä toisaalta samalla hän ei aina jaksa kuunnella kaikkea ihan loppuun asti. Hän on perinteinen "drama-queen", kaikki liittyy aina jollakin tavalla häneen tai tapahtuu juuri hänelle. Me muut olemme vain statisteja hänen elämänsä näytelmässä. Täytyy kuitenkin sanoa, että häntä hyväntahtoisempaa ihmistä tuskin löytyy, hän ihan vilpittömästi toivoo kaikille ihmisille pelkkää hyvää ja auttaa kaikkia, keitä ikinä pystyy. Viimeksi hän on ilmeisesti lahjoittanut lehmän jollekin afrikkalaiselle perheelle jonkin hyväntekeväisyysjärjestön kautta. Äitini on myös maailman suurin tuputtaja, joka kuvittelee että elämme äärimmäisessä köyhyydessä ja hädin tuskin tulemme toimeen. Taas lähtiessäni sieltä minulla oli puolet enemmän tavaraa mukana kuin sinne mennessäni, aina tiskiharjoista veitsisarjaan ja pellavaliinaan. Mies hokee minulle, että minun on opittava sanomaan äidilleni ei, eikä hän ymmärrä että se on ihan hyödytöntä, sama kuin koittaisi taistella hurrikaania tai jotain muuta suurta luonnonmullistusta vastaan. Onnistuimme kuitenkin lähtemään siskoni luokse jo lauantaina äidin vastaväitteistä huolimatta. 

Isäni on paljon leppoisampi tyyppi, hän on yleensä aina erinomaisen hyvällä tuulella eikä kanna murhetta edes tästä päivästä saatikka menneistä tai tulevista. Isä saa harvoin suunvuoroa äidiltä. silloin kun saa, hänen kanssaan pystyy yleensä keskustelemaan paljon järkevämmin kuin  äidin kanssa. Isäni on armoitettu viherpeukalo joka saa viherkasvitkin kukkimaan. Hän on ollut ilmeisen hulvaton vesseli lapsesta saakka, ainoastaan ikä ja sairaudet ovat saaneet häntä hidastamaan tahtiaan. Tällä kertaa kaivelemalla sain hänestä irti, että hän on tehnyt viina- ja tupakkalakon mennessään aikoinaan kouluun, koska kukaan muu ei vielä silloin polttanut eikä juonut. Ennen vanhaan kuulemma estettiin kurkkumätää tms. antamalla lapsen polttaa tupakkaa ja juoda viinaa. Tämän tiedon jälkeen kyllä näen isän puolen isovanhempani hiukan eri valossa kuin ennen tahtomattanikin, vaikka en ole heitä koskaan ehtinyt tavatakaan. Toisaalta ymmärrän taas hieman paremmin isäni luonnetta. Hän on lisäksi mielestään maailman hauskimpien vitsien kertoja (kamalia puujalkavitsejä) ja pitänyt aina kunnia-asianaan huijata lapsiaan aprillipäivänä. Vaikka hän on perusluonnoltaan iloinen ja positiivinen, hänellä on kuitenkin etelämaalaisen tulinen temperamentti ja hän kiihtyy 0-100:n tarvittaessa sekunnissa. Se on varmasti ainoa asia, millä hän saa pidettyä puolensa äitini kanssa. Isäni on myös ateisti ja kertonut minulle pienestä pitäen, mitä mieltä hän on uskovaisista, ihan sama minkä uskonnon uskovaisista. Kumma ettei minusta tullut murrosiän kapinavaiheessa kostoksi mitään hihhulia. Rippikoulun käyminen oli varmaan se minun kapinani. Isä on perusäijä joka tavalla, hän suhtautuu epäilevästi kaikkeen vihertävään ja kasviksen näköiseen lautasellaan. Sen sijaan hän rakastaa lihaa ja erityisesti erilaisia makkaroita eikä piittaa juuri terveellisistä elämäntavoista. Kun äiti osti hänelle isänpäivälahjaksi hienon askelmittarin, hän suorastaan suuttui ja antoi minulle sen mittarin. Nykyään isäni on innostunut lisäksi kotiviinien tekemisestä ja pitää itseään suurena viiniasiantuntijana. Hän ei tosin (ehkä omaksi hyväkseen) äidin määräyksistä johtuen pääse nauttimaan kotipanimonsa antimista kuin kerran viikossa. Tällä kertaa hän yritti väkisellä maistattaa meillä jotain uutta viiniään, johon hän on lisännyt mausteeksi anista, eikä sitä pysty tai tahdo kukaan muu juoda kuin hän itse.

Vasta siskoni luona loma tuntui lomalta. Sisareni on pakko olla maailman helpoin ja hienoin ihminen. Hänen kanssaan en ole koskaan vielä riidellyt. Hän on iloinen, nauravainen, positiivinen ja aina menossa kuin duracell-pupu. Kaikista tuntemistani ihmisistä hänellä on eniten jalat maassa ja tervettä maalaisjärkeä. Onneksi myös hänen karjalainen miehensä edustaa samaa maata, joten loppuloma sujui oikein mukavasti rauhallisissa merkeissä ilman turhaa tahtojen taistoa. Velipoikani oli fiksuna miehenä vaihtanut autoonsa jo kesärenkaat, joten hän "ei päässyt" Helsingistä kotona käymään. Velipojassa riittäisikin ainesta kokonaiseen omaan kirjoitukseen, mutta säästän nyt teidät siltä.

No niin, nyt siis olen lomalta palattuani loman tarpeessa ja joudun kuitenkin aloittamaan tutkimuksenteon nyt saman tien. Miten jotkut ihmiset (perhe) voivatkin olla samaan aikaan niin rakkaita ja niin rasittavia?!