Aamutelevisiossa uutisoitiin, miten oikeusministeri Tuija Brax (Vihr.) on nostanut perheväkivallan jälleen kerran keskustelunaiheeksi. Innoissani menin internettiin etsimään Helsingin Sanomista ja Turun Sanomista aiheeseen liittyviä uutisia, mutta ainakaan tähän mennessä kyseiset lehdet eivät ole katsoneet tätä kohtuullisen merkittävää uutista uutisoinnin arvoiseksi. Tämäkin kertoo siitä, miten suomalaiseen kulttuuriin kuuluu perheväkivallasta vaikeneminen ja sen piilottelu. On aika ihmeellistä, että sen sijaan liikuntasetelit ovat nousseet tämän päiväisten uutisotsikoiden ykkösuutisaiheeksi Turun Sanomien sivuilla.

Ehkäpä aihetta ei pidetä tarpeeksi tärkeänä? Jos asia on näin, olen erittäin huolestunut yhteiskuntamme arvoista.

Tuija Braxista tässä tiedon etsimisen ja googlettamisen yhteydessä selvisi, että hän on koettanut ottaa eduskunnassa näitä tärkeitä perheväkivaltaan liittyviä kysymyksiä esille jo vuonna 1999 seuraavalla tavalla: "Lisäksi on todella tärkeää, että perheväkivalta nostetaan erikseen esille. Noin kahdessasadassatuhannessa kodissa pahoinpidellään perheenjäsentä. Se ei ole yksityisasia. Rikoslain suoja ei lopu kodin kynnykselle."

Ylläolevan lainauksen lisäksi Tuija Brax on ottanut tätä äärimmäisen tärkeää asiaa esille toistuvasti lähes vuosittain useissa eri otteissa, sen saa selville kuka tahansa tästä aiheesta ja Tuija Braxista Googleen hakutietoja syöttävä. Useista yrityksistä huolimatta en onnistunut löytämään Tuija Braxin tekemästä perheväkivaltaan liittyvästä aloitteesta uutsiointia, mutta pähkinänkuoressa kyse on siitä, että perheväkivaltaan puuttuminen tehtäisiin entistä helpommaksi.

Tein itse hieman myyrän työtä tästäkin asiasta, ja Tilastokeskuksen sivuilta löytyy taulukko, josta käy ilmi että perheväkivalta tai ainakin sen tuleminen poliisin tietoon on lisääntynyt jatkuvasti 1997 - 2005  ja tänään aamutelevisiossa kerrottiin näiden surullisten lukujen nousseen yhä tästä. Vuonna 2005 poliisin tietoon tulleen perheväkivallan uhreja oli yhteensä 4109, joista 2423 oli parisuhdeväkivaltatapauksia. Parisuhdeväkivallassa näistä uhrina oli 2153 naista ja kaiken kaikkiaan perheväkivallasta kärsi 3195 naista.  Nämä numeeriset tilastot puhuvat omaa surullista kieltään siitä, miten yleistä perheväkivalta on Suomessa, kohdistui se sitten vaimoon, mieheen, lapsiin tai vanhempiin. Huolestuttavan suuri (itse asiassa suurin) osa perheväkivallan uhreista on joka tapauksessa naisia. Kun totean tämän, esitän kylmän tosiasian, enkä sen esille ottamalla tarkoita sitä, etteivätkö miehetkin kohtaisi perhe- tai parisuhdeväkivaltaa. Haluan vain korostaa sitä, että todellakin tämä perheoloissa ja parisuhteissa tapahtuva väkivalta koskettaa useimmiten naisia sitä kautta, että useimmiten naiset joutuvat uhriksi. Sillä, että haluan naisena tuoda esille naisten kokemaa kärsimystä, ei tarkoita sitä että vähättelisin miesten kokemaa väkivaltaa. En myöskään tässä syyllistä erityisesti miehiä väkivallan tekijöinä, vaikka varmasti suurin osa naisista jotka ovat joutuneet parisuhdeväkivallan kohteiksi, on joutunut miehen pahoinpitelemäksi. Tätä väittämääni perustelen sillä, että suurin osa ihmisistä kuitenkin elää heterosuhteissa. Tottakai silti väkivaltaa tapahtuu varmasti myös lesbo- ja homosuhteissa; puhumattakaan siitä että joskus tekijä voi olla myös nainen. Televisiossa sanottiin lisäksi tänään, että yleensä väkivallanteko parisuhteessa tapahtuu keskimäärin 30 kertaa, ennen kuin poliisi kuulee asiasta ensimmäistä kertaa.

Näitä ylläolevia kovia faktoja esitin sen vuoksi, että jos herran tähden joku uskaltautuu edes puolivahingossa ottamaan perheväkivallan tai parisuhdeväkivallan esille, siitä joutuu yleensä ainakin internetissä saman tien tilille, hauskaa kyllä useimmiten miesten toimesta. Lukuja koitetaan aina vähätellä, yritetään vähätellä miesten osuutta väkivallan tekijöinä ja yleensä lähes poikkeuksetta yritetään syyllistää uhreja. Varmasti tähänkin kirjoitukseen tullaan väittämään, että pahat naiset nostavat turhan päiten syytteitä, että saisivat syyttömät miehet kärsimään. Vähättelijät aina väittävät, että he tietysti tuomitsevat oikean perheväkivallan ja parisuhdeväkivallan; mutta siitä huolimatta he minusta toimivat juuri niin kuin suurin osa ihmisistä tekee: he ovat väkivallan tekijän puolella.

Varmastikin päihteillä on erittäin suuri osuus sekä perhe- että parisuhdeväkivallan esiintymiseen, muita syitä on varmaankin niin lukemattomia että en osaa varmasti edes niitä arvailla. Epäilen kuitenkin, että taustalta saattaa usein löytyä kykenemättömyyttä keskustella ja puhua pahasta olosta, ei osata riidellä oikealla tavalla, käytetään valtaa konkreettisesti fyysisellä tavalla jne. Varmasti aika usein parisuhdeväkivallassa on kyse myös sairaalloisesta mustasukkaisuudesta ja muista vakavista luonnehäiriöistä. Usein väkivalta on jo lapsuudessa kotoa opittu, periytyvä käytösmalli. Ymmärrän, että sellaisen, kuka lyö, kuristaa, raiskaa jne omaa elämänkumppaniaan tai jopa lapsiaan, täytyy olla äärimmäisen sairas ihminen. Ehkä joskus on kyse jopa äärimmäisen pahasta, sadistisesta luonteesta. Minusta joka tapauksessa pahoinpitelijöitä (oli se sitten mitä laatua tahansa, henkistä tai fyysistä) on aina yritetty liikaa ymmärtää sillä seurauksella, että uhri unohdetaan.

Ehkäpä olisi tosiaankin aika tehdä lakiin merkittäviä muutoksia. Minä olisin valmis jopa niin radikaaleihin muutoksiin, että kuka tahansa, joka huomaa pari- tai perhesuhdeväkivaltaa, oli se sitten työkaveri, opettaja, naapuri, ystävä, sukulainen tai kuka tahansa, hän olisi velvollinen ilmoittamaan siitä poliisille, ja poliisi olisi velvollinen joka kerta nostamaan syytteen pahoinpitelijää vastaan, jopa ilman uhrin suostumusta. Näitä tapauksia varten voisi perustaa jopa erillisen perhetuomioistuimen, jossa tapauksia käsiteltäisiin ja tarvittaessa oikeus langettaisi pakolla esimerkiksi lähestymiskiellon.

Se on kyllä kumma, että toisen henkilön sanallisesta herjauksestakin voi saada kovat syytteet, puhumattakaan siitä, jos joutuu kadulla jonkun pahoinpitelemäksi. Kotioloissa sitä sen sijaan saa vapaasti kaikki sairaat ja sadistiset luonteet pahoinpidellä itseään heikompiaan jopa vuosikymmeniä saamatta siitä koskaan minkään näköisiä seurauksia. Erityisesti maaseudulla on tapauksia, joissa mies on saattanut hakata ja kaikin mahdollisin tavoin pahoinpidellä vaimoaan vuosikymmenet niin, että asia on pikkuhiljaa tullut koko kylän tietoon, mutta silti kaikki vaikenevat asiasta poliisia ja sosiaalitoimea myöden.

On se nyt kumma jos ei tälle asialle nyt jo vihdoin saada jotain tehtyä! Tulipas tästä pitkä vuodatus tällä kertaa, mutta tämä on niin tärkeä aihe että oikeastaan tämä tulisi ottaa useammin esille. Tuija Braxille suuri kiitos ja hatunnosto siitä, että hän jaksaa taistella niiden puolesta, jotka on vaiettu ja hakattu hiljaisiksi.