Tämä kirjoitus koskee pettämistä. Se on kumma, miten muuten niin järkevät, älykkäät, fiksut, sympaattiset ja jopa mukavatkin ihmiset omaavat usein aika ikävän, suorastaan oksettavan ruman kääntöpuolen. On ihmisiä jotka ovat mielestään korostetun seksuaalisia ja avoimia. He suovat mielellään itselleen hieman eri vapauksia kuin muille ihmisille, kuten esimerkiksi seurustelukumppanillensa.

Vain joskus petetyksi tullut voi tietää ja ymmärtää sen mielettömän epäuskon, surun ja raivon tunteen mikä siitä seuraa, jos tulee petetyksi. On kuin oma rakkain puukottaisi selkään ihan yllättäin ja vielä kääntelisi hitaasti veistä haavassa. On kuin maa vedettäisiin pois jalkojen alta, ja tuntuu kuin putoaisi suoraan tyhjyyteen. Niin korkealta, että päässä huimaa ja vatsassa tuntuu. Särkyvän sydämen helinän voi melkein konkreettisesti kuulla. Tunne on kuin pieni kuolema.

Päällimäisenä on usein epäusko, sunnaton pettymys. Mitä, eikö rakkautemme ollutkaan ainutlaatuista? Rakastiko toinen ollenkaan? Jos rakasti, niin miten voi tehdä sillä tavalla? Miten voi olla muiden kanssa, silti katsoa kirkkaasti silmiin ja väittää rakastavansa? Mikä minussa on vikana?

Usein viha herää suurimpana sitä osapuolta kohtaan, jonka kanssa on petetty. Tuntematonta/tai tuttua on helpompi vihata kuin sitä, jota rakastaa. Jossain vaiheessa viha herää kuitenkin myös pettäjääkin kohtaan ja siinä vaiheessa petetty useimmiten keräilee jo tavaroitaan ja on tekemässä lähtöä suhteesta. Tässä vaiheeessa pettäjä useimmiten päästää padon murtumaan ja antaa katumuksen kyynelten virrata vuolaasti. Pyytelee anteeksi ja anelee uutta mahdollisuutta; lupaa ettei koskaan enää tee niin, jos vain saa uuden mahdollisuuden. Tekee mitä vain ja on niin pahoillaan. Voi miten hän on ollutkaan tyhmä ja kyllä hän on koko ajan rakastanut. Tässä vaiheessa petetty joko lähtee aneluista huolimatta, tai jää.

Sydän ei ole yhtään sen vähempää murskana, vaikka tekisikin päätöksen jäädä. Päinvastoin, usein on vain vaikeampi liimailla sydämen palasia yhteen, kun toinen on koko ajan läsnä. Saattaa mennä monta vuotta, ennen kuin palaset on taas liimattu takaisin yhteen lopullisesti ja pysyvästi. Saattaa mennä vuosia, että koko asia on käsitelty ihan aikuisten oikeasti pois päiväjärjestyksestä. Pettäjä ei usein voi käsittää sitä, miten hänen tekonsa voi olla toiselle niin kauhea ja katkera paikka. Miksi toinen aina muistelee vanhoja? Miksi ei voida vain keskittyä tulevaan? Onko vanhat haavat aina pakko repiä auki? On, ne on pakko repiä auki uudelleen ja uudelleen, niin kauan, kunnes asia on jo haalistunut ja se muuttuu inhottavaksi, rumaksi arveksi joka ei koskaan lähde pois. Asiaa on pakko vatvoa niin kauan, kunnes se ei enää satu. Toisilla se ei ehkä koskaan lakkaa sattumasta.

Entäpä meidän hurmaava juonikas viettelijättäremme tai suuri ja mahtava alfauros, jonka oli pakko todistaa mieskuntoaan ja omaa haluttavuuttaan oman alhaisen itsetuntonsa nostattamiseksi? Pettäjä siis? Hän joutuu kärsimään tekojensa seuraukset, vastaamaan petoksestaan sille, ketä hän sanoo rakastavansa. Hän joutuu ottamaan vastaan sen kaiken katkeruuden, vihan ja surun, jota hänen tekonsa on aiheuttanut toiselle. Hän joutuu mitä todennäköisimmin ainakin joksikin aikaa jatkuvan tarkkailun ja epäilyn kohteeksi; teon aiheuttama mustasukkaisuus on mustaakin mustempaa. Minusta stuo kaikki on pettäjälle periaatteessa oikein ja itse asiassa liian lievä rangaistus siitä, mitä hän  on tehnyt toiselle. Tässä vaiheessa pettäjä joko oikeasti tajuaa, mitä hän on tehnyt ja miten hänen tekonsa on vaikuttanut rakastettuun, ja hän päättää muuttua. Hän tukee täydellisesti petettyä ja on valmis auttamaan tämän yli kaikesta, vaikka se veisi vuosia. Hän ei kenties tee sitä koskaan enää uudelleen. Tässä kohtaa korostan sanaa kenties. Petetty ei voi tehdä muuta kuin luottaa pettäjän sanaan ja aina on kuitenkin olemassa se mahdollisuus, että se, kuka kerran on pettänyt luottamuksen, pettää sen toisenkin kerran. Voi toki olla, että joku muuttuu aidostikin.

On olemassa myös alhaisia, selkärangattomia lieroja, joilla ei joko ole aikomustakaan muuttua, ja he vain säälimättömästi etsivät taas seuraavaa tilaisuutta uusia alhaisen tekonsa. On myös niitä onnettomia, jotka oikeasti yrittävät muuttua, mutta ovat niin heikkoja, että eivät omasta halustaan huolimatta pysty muuttamaan tapojaan.

Joka tapauksessa, minusta niitä pettäjiä ja toisia naisia/miehiä on jo ymmärretty ja paijailtu päähän aivan tarpeeksi paljon niin julkisuudessa kuin ihan tavallisessa elämässäkin. Muutama vuosi sittenhän lanseerattiin jopa liian kaunis termi "salarakkaat" näitä moraalittomia toisten pesiin tunkeutuvia käärmeitä varten. Jenkkilän ex-presidentti Clintonin mukaan suuseksi ei ole seksiä ja näin hänestä tuli kaikkien pettäjien sankari ja oppi-isä. Petetyt päinvastoin ovat kautta aikain saaneet kärsiä osansa yksin hiljaisuudessa.

Aika monet ovat kuulleet kaveripiirissään tapauksista, jotka pettävät tyttö-/poikaystäviään tai puolisoitaan aivan sumeilematta. Työpaikat, jätkäporukat ja urheiluseurat suorastaan kuhisevat tällaisia likaisia julkisia salaisuuksia, joista melkein kaikki tietävät ja joista ei kuitenkaan pettäjää kunnioittaen julkisesti puhuta. Petetylle ei varsinkaan kerrota mitään. Häntä korkeintaan säälitään tai pidetään jopa tyhmänä, kun hän ei itse ymmärrä, että häntä on petetty. Minkä takia pettäjiä suojellaan ja varjellaan kuin valtion salaisuutta? Kuitenkin jokainen tietää, että itse ei haluaisi joutua petetyksi tai jos olisi itse petetyn asemassa, niin haluaisi ainakin saada tietää. Pettämisestä kertominen on suuren suuri tabu. Se on yksinkertaisesti asia, johon ei sivullisten ole yleensä lupa puuttua. Hassua kyllä, ihan sama tilanne on yleensä myös perhe- tai parisuhdeväkivaltatapauksissa; sillä erotuksella että niissä suvun ja ystäväpiirin lisäksi usein jopa itse uhri erehtyy suojelemaan pahantekijää.

Minullakaan ei ole ollut toistaiseksi vielä ennen tätä päivää ollut pokkaa mennä kertomaan petetylle. Tänään olin kuitenkin tällaisen ikävän asian viestin viejänä. Tuli vain sellainen hölmö hetki linja-autossa petetyn vieressä, että en kerta kaikkiaan voinut enää olla hiljaa. Tiesin, että jos nyt en kerro, että tiedän millä tavalla toista ollaan viilattu linssiin, en enää koskaan pysty katsomaan sitä ihmistä silmiin. En ainakaan heti saanut vihoja päälleni, saa nähdä miten käy tulevaisuudessa. Toivon, että petetty ei kerro pettäjälle, keneltä hän sai asiasta kuulla. Molemmat kuuluvat kaveripiiriin, pettäjä itse oikeastaan enemmän kuin hänen puolisonsa. Jos pettäjä saa tietää, että minä olen kertonut asiasta, saan ihan varmasti kauheat vihat päälleni. Toisaalta, tietoni perustuvat tämän toisen naisen kirjoittamiin internet-kirjoituksiin tilanteesta, sekä siihen, että tiedän tämän toisen naisen viettäneen viikonloppujaan tämän miehen luona puolison sitä tietämättä. Internet on kovin julkinen tila ja nyt petetty tietää ainakin itse, mistä hän voi lukea näistä asioista suoraan toisen naisen kertomana. Sen, uskooko hän tuota toista naista vai miestänsä, joka tulee tietysti kieltämään kaiken vuoren varmasti, petetty saa päättää itse.

Ei todellakaan tunnu hyvältä. Ehkä minulla ei ollut oikeutta eikä velvollisuutta mennä kertomaan asiasta petetylle. En ole iloinen siitä, jos heille tulee tästä ongelmia tai jos he eroavat tämän takia. En koe kuitenkaan, että he siinä tapauksessa eroavat minun takiani, vaan miehen tekojen takia. Minä en vain kestänyt katsella enää enempää sivusta, kun maailman kivointa ja mukavinta tyttöä viilataan oikein huolella linssiin. Minusta hänellä on oikeus tietää.

En kadu.