Taas kerran näytetään uusintoja Twin Peaksistä. Kyseessä on sarja, jonka näin ensimmäisen kerran varmaan ala-asteen kolmannella luokalla. Sen jälkeen olen nähnyt ko. sarjan todella monta kertaa. Niin monta kertaa, että en edes tiedä montako. Taas jämähdin sitä katsomaan, ja vaikutus on samanlainen kuin silloin ennenkin. Selkäpiitä pitkin hyytävää jännitystä. Tietysti fiilis on eri jossain määrin, kun on nähnyt sen niin monesti ja tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu ja mitä asioita missäkin kohtauksessa kannattaa tai ei kannata katsoa. Twin Peaksin kaltaista sarjaa ei ole tehty koskaan ennen sitä, eikä myöskään koskaan sen jälkeen.
Olen miettinyt, mikä siinä Twin Peaksissa niin kovasti viehättää. Yhtenä syynä on varmasti ne metsät, pimeät, pelottavat, uhkaavat metsät. Pikkukaupungin pysähtänyt tunnelma. Kaikki tuntevat toisensa, mutta eivät silti tiedä toistensa pimeitä puolia tai salaisuuksia. Pinnan alla kytee, mikään ei ole sitä, miltä näyttää. EIvät edes pöllöt. Sarjassa on pohjaton paha, joka näyttäytyy Bobin hahmossa ja edustaa kaikkea sitä eläimellistä pahuutta mitä maailmassa on. Sitten toisaalta on myös hyviä ihmisiä, niinkuin Donna ja James. Heidän rakkautensa, joka on niin puhdasta ja viatonta. Twin Peaksissa on alkukohtauksen jälkeen, jossa Laura löydetään, hyvin harvoin enää valoisaa tai aamu. Yö on Twin Peaksin aikaa; silloin syke valtaa kaupungin, liikennevalo heilahtelee aavemaisesti tuulessa, paha lähtee liikeelle piiloistaan ja hyvien ihmisten on parasta pysyä kotonaan peiton alla. Twin Peaksissa on alussa selvä asetelma hyvän ja pahan välillä. Mitä pidemmälle sarjassa edetään, sitä häilyvämmäksi raja hyvän ja pahan välillä muuttuu.
Osa Twin Peaksin viehätyksestä muodostuu hyvin kootusta henkilögalleriasta. Ensinnäkin on jo kuollut teinityttö Laura Plamer, jota kaikki luulivat hyväksi perhetytöksi. Laura on kuitenkin salaa tehnyt yhtä ja toistakin, mitä kiltit tytöt eivät tee. Donna taas on oikeastikin kiltti ja viaton perhetyttö. Sarjassa on juonittelevat pikkukaupungin kihot, joilla on sormensa yhdessä jos toisessakin hämärässä jutussa, mitä kaupungissa tapahtuu. On myös pirullisen juonitteleva ja tuhma koulutyttö Audrey Horne, joka hautoo kaikenlaista pienessä sievässä päässään. On kaupungin sheriffi, joka kuuluu myös sarjan hyviksiin, samoin kuin hänen iso, hieman tyhmä ja kömpelö apulaisensa Andy ja juoruileva sekä utelias sihteerikkönsä. Kaupungissa elelee myös salaperäinen "Loglady" eli Pölkkyrouva, joka vaikuttaa suoraan unimaailmasta karanneelta. Sarjan henki on ennen kaikkea myös Dale Cooper, FBI:n etsivä, joka pukeutuu mustaan pukuun, juo mustaa kahvia ja raportoi kaiken pikkutarkasti nauhuriinsa.
Twin Peaks on yhdistelmä loistavaa, kerrassaan uskomatonta musiikkia, unenomaisia kuvia, kohtauksia ja kuvakulmia. Hirsitaloja metsän keskellä, pimeitä metsäteitä. Huoltoasema ja kotoisa, kahvintuoksuinen kahvila...
Twin Peaks <3
Kommentit