Tänään on päällä iso ketutus. Yliopisto on viime vuosien aikana myynyt kaikki hienot aatteensa ja arvonsa. Ennen yliopiston arvomaailmaan kuului se, että kuka tahansa saattoi opiskella mitä tahansa kuinka kauan tahansa. Nyt on paitsi rajattu opiskeluaika viiteen vuoteen, myös tehty aika suureen osaan oppiaineista ainakin Turun yliopistossa sivuaineen pääsykokeet ja näin ollen niihin saattaa olla jopa mahdoton päästä käytännössä.

Tänä vuonna tavoittelin kahta pääsykokellista sivuainetta, joista toisen kohdalla tärppäsi ja toisen ei. Sinne, mikä tärppäsi, pääsin hyvin pistein kirkkaasti sisään ja siitä toisesta, johon koitin, en  päässyt. Sain nelosen ja kieltämättä harmittaa, erityisesti kun nelosella oli aika monta muuta opiskelijaa päässyt sinne sisäänkin. Tulee väkiselläkin mieleen myös tentaattoreiden mielivaltaisuus, nimittäin tiedän vastanneeni todella hyvin ja olin suoraan sanottuna aika yllättynyt, että en päässyt. No, ilmeisesti en kauhean kauaksi jäänytkään.

Eniten tässä hamittaa se, että olen uhrannut kesästäni aika paljon siihen että olen ihan tosissani panostanut tuohon kyseiseen pääsykokeeseen. Lisäksi ottaa aivoon se, että kaavailemallani uralla tulen väkiselläkin tarvitsemaan juuri sitä sivuainetta, johon nyt jo toista kertaa yritin tuloksetta sisään. JOO-oikeudella pitäisi olla mahdollista päästä opiskelemaan niitä aineita muualle, mitä omassa yliopistossa ei pysty opiskelemaan. Kuitenkaan käytännössä ko. oppiainetta en varmaankaan pääse edes JOO-oikeuden kautta opiskelemaan muualle, sillä periaatteessa sitä voi opiskella myös omassa yliopistossani. Hah, ainakin ne 10 onnellista jotka onnistuivat aineeseen pääsemään. Onnea vain heille.

Siitä toisesta sivuaineesta olen kyllä todella onnellinen ja tyytyväinen, on vain harmin paikka että nyt tarvitsisin väkiselläkin jonkin toisen sivuaineen sen rinnalle. Täytyy varmaan ottaa jokin aine joka ei niin paljon kiinnosta, ihan vain sen takia että valmistuisin siinä annetussa viidessä vuodessa.

Olen aloittanut myös uuden kirjoitusprojektin ja saanut ensimmäisen virallisen tekstini julkaistua. Samalla olen myös päässyt tutustumaan aivan uuden alan kovaan ja tiukkaan maailmaan, jossa luullakseni ei kahdeta kyynärpäätaktiikan käyttöä, muiden selkäänpuukotusta ja oman etevyyden esille tuomista. Ainakin tällaisen kuvan sain ensikosketuksessani tähän uuteen aluevaltaukseeni.  Toivon, että ensivaikutelmani vielä osoittautuu vääräksi.

Pohdin tänään kauan, teenkö tutkimustyötäni, menenkö jumppaan purkamaan pahan oloni vai juonko pois Rekorderligin karviaissiiderin joka oli jääkaapissa, ja päädyin viimeiseen vaihtoehtoon. Olo ei yllättäin ole yhtään sen parempi kuin ennen siideriin tarttumista, päin vastoin. Tällä hetkellä haluaisin kiertää kaukaa koko yliopistomaailman ja erityisesti sen turhantärkeät ja omaa erinomaisuuttaan korostavat ärsyttävät ihmiset. Se paikka nimittäin on nimenomaan niitä ihmisiä pullollaan, valitettavasti.

Jotain hyvää tässäkin synkässä syksyssä, eilen tuli oman rakkaan kanssa kuusi vuotta täyteen. On ihanaa kun on tavannut jonkun sellaisen ihmisen. Tällä hetkellä tunnen itseni muuten todella pieneksi ja mitättömäksi.