Olen tässä aikani kuluksi ja muutenkin miettinyt paljon sitä, miten lopetin muutamaksi kuukaudeksi internetissä toimimisen tykkänään. Ei blogaamista, ei chattaamista. Nyt olen pikkuhiljaa palannut takaisin molempiin. Edelleenkin inhoan nettimaailman tietynalista keinotekoisuutta, tai lähinnä sitä, että netissä ihmiset helposti alkavat esittää itseään eli luovat ns. nettipersoonan. Tähän en aio ryhtyä, haluan olla vain oma itseni nimimerkistä huolimatta.

Toisaalta oli hyvä irrottaa itseni netistä, huomasin että olin pikkuhiljaa tullut siitä hieman riippuvaiseksi. Nyt palattuani huomaan todellakin eron, ei ole enää kiirettä tarkistella sähköposteja kaiken aikaa eikä tee meili mennä chattiin aina, jos on hetki vapaata. Sanoisinko, että nyt minusta on tullut kohtuukäyttäjä. Minulla on todellakin taipumusta kaikenlaisiin riippuvuuksiin, on asia tai aine mikä hyvänsä. Siksi katsonkin parhaaksi tarkkailla kaikenlaisia riippuvuuksiani, ja jos huomaan niitä, vieroitan itseni niistä. Tupakan kanssa esimerkiksi täytyy pitää ehdotonta nollalinjaa, jos nyt menisin polttamaan, tiedän, että sille ei heti loppua tulisi. Nollatoleranssi siis. Muidenkin nautintoaineiden kanssa on aika pitkälle sama juttu. nautintoaineista ainoastaan kahviin ja alkoholiin en ole koukkuuntunut, mutta koska tiedostan addiktiivisen luonteeni, käytänkin niitäkin vain melko harvoin.

Eivät riippuvuudet sinällään ole mikään heikkouden merkki, kaikilla on Jotain riippuvuuksia, tai ainakin hyvin pinttyneitä tapoja. Joskus on ihan hyvä pysähtyä miettimään, ovatko ne vain tapoja vai riippuvuuksia. Minä puolestani en halua olla riippuvainen mistään.

Tämän hetkinen riippuvuuteni koskee herkkuja. Tällä tarkoitan lähinnä karkkeja. Ehkä kaikesta ihanasta pitää luopua. Kill your darlings, sanoi entinen äidinkielen opettajani.