340294.jpg

Kaksi yötä suhteellisen kelvollista unta. Jee. Asiasta viidenteen, mietin tässä tätä bloggailua... En ole pitkään aikaan nyt oikein törmännyt mihinkään sellaiseen yhteiskunnalliseen asiaan tai ongelmaan, josta olisin jaksanut "innostua" tai jonka olisin jaksanut ottaa sydämelleni niin paljon, että olisin kirjoittanut siitä blogimerkinnän. Tästä syystä blogini alkaa muistututtaa jotain tyhjänpäiväistä päiväkirjaa yhä enemmän ja enemmän. Typerää. Toisaalta pidän tätä blogiani ensisijaisesti itseäni varten, joten en aio nyt ottaa stressiä siitä, että en ota kantaa riittävästi asioihin tai kirjoitan liikaa itsestäni. Mietin myös millaisista blogeista pidän, ja tulin siihen tulokseen, että hyvin monenlaisista ja eri tyylisistä.

Saatan lukea esimerkiksi Provencen auringon alla -blogia, joka on myös aika päiväkirjamainen. Toisaalta sitä on hauska lukea juuri siksi. Blogin kirjoittaja on mielestäni mukavan oloinen ja hänen kirjoitustyylinsä on hauska. Minhin haarakonttori on myös blogi, joka kulkee aika henkilökohtaisella tasolla. Minh vaikuttaa niin temperamenttiselta, mielenkiintoiselta ja huumorintajuiselta tyypiltä, että sitä on mukava seurata. Miss Foxyn blogi taas on minusta visuaalisesti kaikkein kauneimpia, hyvä ettei kaunein blogi. Miss Foxy myös kirjoittaa kauniisti ja käsittelee minusta usein mielenkiintoisia asioita. Foxyn kirjoitustyyli on kuten hänen kuvansa, se on värikästä, mutta ei sano mitään enempää eikä vähempää kuin on tarvis. Hillon blogia on ihan pakko vakoilla myös. Hän onnistuu piirroksillaan kertomaan usein paljon enemmän kuin moni pystyisi kirjoittamalla. Myös äijämäisen miehinen ajatusmaailma kiinnostaa. Pastanjauhajia on aivan pakko seurata. Minusta on aivan ihmeellistä, että joku loihtii joka päivä erikoisempia ja näyttävämpiä ruokalajeja kuin mitä ravintolassakaan saa suurinpiirtein. Ihmeellistä! Itselläni moiseen ei olisi aikaa eikä kyllä varmaan taitojakaan. Kirjoitukset on aina myös koristettu näyttävillä ruokakuvilla.

On paljon muitakin blogeja, joita saatan seurailla. Joitakin blogeja seuraan, koska tunnen kirjoittajan jotakin kautta. Joitakin seuraan, koska kirjoittaja on todella ärsyttävä ja saan kauheat adrenaliinikuohut joka kerta, kun luen heidän kirjoituksiaan. Useimpia blogeja, joita seurailen, yhdistää se, että kirjoittaja vaikuttaa hyvin persoonalliselta ja mielenkiintoiselta ihmiseltä, hyvässä tai pahassa. Blogin täytyy myös minusta tarjota mielenkiintoisia linkkejä tai muuta silmänruokaa. Visuaalisuus kunniaan!

Usein klikkailen blogilistalta viimeksi päivitettyjä tai blogeja, joita luetaan juuri, ajatuksena että löytäisin jotain uutta ja hauskaa luettavaa. Harvoin löytyy mitään meilenkiintoista. Suurin osa jotain neuleblogeja. En sitten tiedä, mahdanko olla liian kranttu... Usein en edes lue mitä henkilö kirjoittaa, jo pelkkä blogin ulkoasu saattaa monesti saada minut nopeasti palaamaan pois blogista. Olen aika visuaalinen ihminen ja siksi kuvat ovat aika tärkeitä. Blogin tulee näyttää muutenkin jäsennellyltä tai järkevältä. Monet blogit, jotka blogilistan tai muiden bloggaajien blogien perusteella ovat varmaan Suomen suosituimpia, ovat minusta visuaalisesti todella tylsiä ja aika haaleita. Niissä ei oteta voimakkaasti eikä kunnolla välttämättä kantaa asioihin, eikä edes anneta itsestä juuri mitään. Niissä saatetaan melko laimeasti kertoa henkilön elämästä tai maailman tapahtumista. En oikein itse asiassa ymmärrä, miksi juuri joistakin tietyistä blogeista on tullut niin hemmetin suosittuja, sillä itse en usein juuri niistä kiinnostu.

Jos olisin parempi näiden tietokoneiden kanssa, loisin itselleni uuden taustan tähän blogiin. Jotakin kaunista. Kuva on jo mielessäni, harmi että en osaa sitä tehdä. Valkoinen pohja, jossa esimerkiksi kukkiva kirsikkapuun tai omenapuun oksa taustalla. Tai jotain raikasta, jossa esimerkiksi vihreälehtisiä, kauniita bambuja. No, kärsikää sitten tästä punaisesta pohjasta. Tai ehkä taivuttelen miehen tekemään minulle sellaisen jonakin heikkona hetkenään. Olen ihan varma, että hän osaa. Jos olisin guru näiden koneiden kanssa, suojaisin myös jollakin tavalla blogini niin, että siihen ylälaitaan tai kommenttiosioon ei saisi millään vakoiluohjelmilla laitettua mainoksia. Nyt, kun kirjoitin unensaantia helpottavasta luontaisvalmisteesta, ilmestyi samaisen valmisteen mainos kommenttiosiooni kuin tyhjästä. Kun kirjoitin hatha-joogasta, yläreunaan ilmestyi välittömästi hatha-jooga -mainos. Aika ärsyttävää.

Laitan tähän kuvakkeeksi mieltä piristämään kauniin kukka-kuvan, jonka löysin jostakin netistä. Muuten, jatkaakseni tätä vässykkämäistä valivali-linjaa, jonka olen nyt viime aikoina itselleni näköjään ottanut, kerron, että eilen potkutreeneissä sain taas kaksi varvastani rikki. Ne luultavasti joko vähän murtuivat tai sitten vääntyivät vain tosi pahasti. En jaksanut lähteä niitä mihinkään kuvauttamaan, teippasin vain varpaat. Niinhän ne käskevät tehdä, jos varpaille jotain käy. Voihan kyynel.