Lauantaina tuli katsottua ja jännitettyä Suomen euroviisut. Ei tarvinnut hävetä ainakaan kovin paljoa, lavasteet ja valoshowt olivat aivan mahtavia, samoin upeat pyroshowt ja sirkusnäytökset. Itse esiintyjissäkin taisi olla jokunen mukiin menevä eikä se Hannankaan esitys mikään huono ollut. Apocalyptica kyllä voitti kaikki muut mennen tullen. Voittajakappaleen suurta suosiota en aivan ymmärrä, mutta oli se sinänsä ihan sielukas biisi kauniisti esitettynä. Oma voittajasuosikkini taisi olla Bulgarian kappale jossa oli vahvoja itämaisia vaikutteita ja mehukkaat rumpusoolot.

Lauantai oli myös hyvin haikea päivä, sillä erään erittäin hyvän ystävämme läksiäisiä vietettiin. Hän muuttaa miehensä kanssa asumaan kauas rapakon taakse. Koko asia tuntuu vielä aika utopistiselta, että emme varmaan ainakaan vuoteen tule näkemään ystäviämme... Mahtava tilaisuus heille päästä asumaan eri kulttuuriin ja päästä näkemään muutakin maailmaa kuin tämä Eurooppa. Varmasti kokemus, joka ei koskaan unohdu elämän varrella. Kauhea ikävä vain tulee heitä kumpaakin, yhtä hyviä ihmisiä ja luotettavampia ystäviä saa etsiä. No, onneksi he tulevat sieltä joskus takaisinkin.

Tänään olin varsinainen penkkiurheilija, menin miehen ja tämän perheen mukana oikein pubiin katsomaan Suomen jääkiekon loppuottelua suurelta screeniltä. Täytyy kyllä sanoa, että oli siellä tunnelmaa, vaikka Suomi ei pärjännytkään. Jaksoin katsoa pelin loppuun asti ja jopa lopussa jännitinkin Suomen puolesta ja olin katkera kanadalaisille, jotka ovat saaneet voittaa jo ihan liian monta kertaa aiemmin. Nyt olisi selkeästi ollut Suomen vuoro. Ikävä tosiasia taitaa kuitenkin olla, että Kanada pelasi paremmin.