Katsoin juuri aivan uskomattoman upean elokuvan. En muista moneen vuoteen nähneeni mitään yhtä hyvää elokuvaa, en usko että olisi liioiteltua sanoa, että elokuva nousi suoraan listani ykköseksi tai ainakin top kolmen joukkoon. Kerta kaikkiaan mieletön elokuvakokemus. Valtavirtaelokuvat ovat niin suurta scheissea tämänkin elokuvan rinnalla, ettei mitään määrää.
Kyse on ruotsalaisesta vuonna 2003 valmistuneesta elokuvasta Ondskan. Elokuvan on ohjannut Mikael Håfström ja se perustuu Jan Guillaun romaaniin. Pääosissa nähdään Andreas Wilson. Kerronta sujui kertakaikkiaan loistavasti eri kohtausten välillä. Elokuva on hyvin karu, väkivaltainen ja raju, mutta se käsittelee niin tärkeitä asioita niin mukaansa tempaavalla tavalla, että alun järkytyksestä selvittyään elokuvaa ahmii hyvän romaanin tavoin. Väkivallassa hätkähdytti eniten sen realistinen kuvaus- ja toteutustapa. Näyttelijäkaarti oli pääosin nuorta, mutta näytteli aivan loistavasti. Käsikirjoitus oli aivan mieletön.
En mene tässä sen enempää juonen yksityiskohtiin, mutta minusta se kertoi vallasta ja sen väärinkäytöstä, väkivallasta, alistussuhteista, vääränlaisesta nöyrtymisestä, pahuuden suhteellisuudesta, periksiantamattomuudesta ja murtumattomuudesta. Elokuva kertoi pitkälle siitä, miten pitkälle valtaapitävät ovat valmiita menemään saadakseen tahtonsa läpi. Joukossa tyhmyys tiivistyy ja kiusaajille ei kukaan uskalla yleensä sanoa vastaan, ei kouluissa eikä työpaikoilla. Perimmäinen vika on yleensä aina ylimmässä johdossa, joka on itse jollakin tavalla mätä ja siksi se sallii väärinkäytökset.
Elokuva sai todellakin tunteet liikkeelle ja katsojan mukaan elokuvaan. Pitkästä aikaa elokuva, joka on kuin suuri mukaansa tempaava tarina, joka saa katsojan niin lumoihinsa että tämä unohtaa täysin itsensä ja alkaa elää elokuvaa.
Ondskan eli Pahuus sai todella ajattelemaan asioita, se nostatti varsinaisen tunnemyrskyn. Suosittelen.
Leffan traileri löytyy täältä: http://www.apple.com/trailers/independent/evil.html
Traileri ei tosin tee täysin oikeutta elokuvalle, se kannattaa katsoa itse.
Kyse on ruotsalaisesta vuonna 2003 valmistuneesta elokuvasta Ondskan. Elokuvan on ohjannut Mikael Håfström ja se perustuu Jan Guillaun romaaniin. Pääosissa nähdään Andreas Wilson. Kerronta sujui kertakaikkiaan loistavasti eri kohtausten välillä. Elokuva on hyvin karu, väkivaltainen ja raju, mutta se käsittelee niin tärkeitä asioita niin mukaansa tempaavalla tavalla, että alun järkytyksestä selvittyään elokuvaa ahmii hyvän romaanin tavoin. Väkivallassa hätkähdytti eniten sen realistinen kuvaus- ja toteutustapa. Näyttelijäkaarti oli pääosin nuorta, mutta näytteli aivan loistavasti. Käsikirjoitus oli aivan mieletön.
En mene tässä sen enempää juonen yksityiskohtiin, mutta minusta se kertoi vallasta ja sen väärinkäytöstä, väkivallasta, alistussuhteista, vääränlaisesta nöyrtymisestä, pahuuden suhteellisuudesta, periksiantamattomuudesta ja murtumattomuudesta. Elokuva kertoi pitkälle siitä, miten pitkälle valtaapitävät ovat valmiita menemään saadakseen tahtonsa läpi. Joukossa tyhmyys tiivistyy ja kiusaajille ei kukaan uskalla yleensä sanoa vastaan, ei kouluissa eikä työpaikoilla. Perimmäinen vika on yleensä aina ylimmässä johdossa, joka on itse jollakin tavalla mätä ja siksi se sallii väärinkäytökset.
Elokuva sai todellakin tunteet liikkeelle ja katsojan mukaan elokuvaan. Pitkästä aikaa elokuva, joka on kuin suuri mukaansa tempaava tarina, joka saa katsojan niin lumoihinsa että tämä unohtaa täysin itsensä ja alkaa elää elokuvaa.
Ondskan eli Pahuus sai todella ajattelemaan asioita, se nostatti varsinaisen tunnemyrskyn. Suosittelen.
Leffan traileri löytyy täältä: http://www.apple.com/trailers/independent/evil.html
Traileri ei tosin tee täysin oikeutta elokuvalle, se kannattaa katsoa itse.
Kommentit