Syy, miksi minusta ei ole kuulunut vähään aikaan on se, että olen keskittänyt kaiken energian ja huomioni erääseen tutkimusaiheeseeni. Olen suorastaan inspiroitunut siitä! Voiko tieteellisen tutkimuksen tekemisestä ja taiteen tutkimisesta todellakin seurata samanlainen luova tila, inspiroituminen ja flow-kokemus kuin itse taiteen tekemisestä?! En olisi ennen uskonut tätä todeksi, mutta täytyy todeta että kyllä voi. Ihan mieletön tunne joka tapuksessa, tämä inspiroituminen, aiheutti sen sitten mikä tahansa.

Taiteen tutkimisessa on ilmeisesti jatkuvasti vaarana itsekin inspiroitua taiteen tekemisestä; sen lisäksi että en ole viimeiseen viikoon osannut oikein ajatellakaan mitään muuta kuin tutkimustani, etsiä siihen sopivaa lähdekirjallisuutta ja pyöritellyt erilaisia tutkimustapoja päässäni ja spekuloinut aiheellani; olen kerännyt myös jatkuvaa inspiraatiota itse taiteen tekemiseen. Nyt tuo virta tuntuu jo ylitsevuotavalta, minun on heti otettava tuo erästä toista aihetta varten säästämäni pariisinpaperi ja kaivettava kuivapastelliliidut esille. Tämä on pakko toteuttaa heti, ennen kuin voin tehdä mitään muuta!

Ongelmallista tässä tutkimuksen ajattelemisessa on se, että tutkimuksella ei sinänsä ole mikään kiire; vaan olisi muita paljon tähdellisempiä päänvaivoja kuten lukemattomia tenttikirjoja ja tekemättömiä esseitä. En vain saa enää tutkimusta pois mielestäni; kaikki aikani menee jo hankkimieni kirjallisten lähteiden hiplailemiseen ja selailemiseen. Nyt on kuitenkin vain pakotettava itsensä tekemään muitakin asioita; on pakko palata maan pinnalle. Sitä ennen kuitenkin tartun niihin pastelliliituihin...