Nyt on kertynyt muutamia asioita opiskeluun liittyen hampaankoloon, ja ajattelin hieman listata niitä asioita, joita opiskelussa inhoan. Ensinnäkin, inhoan sitä, kun jollekin kurssille on otettu vaikka kuinka paljon opiskelijoita (20-150), mutta tenttikirjojta on olemassa koko kaupungissa erinäisissä kirjastoissa vain pari hassua kirjaa. Sitten vielä joku piilottelee niitä jonnekin hyllyn väleihin tai pitää itsellään lainalla viikkokaupalla, ja muut saavat joko siirrellä tenttipäiviään tai ostella omia kirjoja.

Tenttikirjoihin liittyen minua ärsyttää yli kaiken se, että aina on joku vatipää ehtinyt kynänsä kanssa tuhria kaikkiin kirjaston kirjoihin jotain omia merkintöjään. Jotkut ovat siististi suomentaneet vaikeimpia sanoja tai viivottimella alleviivanneet oikeasti tärkeimmät asiat, ja tällaisista merkinnöistä voi olla kiireellä tenttiin lukiessa jopa paljon apuakin. Sitten on erikseen jotkut kummat tyypit, jotka alleviivailevat horjuvalla, kirjainten yli väpättävällä viivallaan melkein koko kirjan ja kirjoittelevat marginaaleihin  omia juttujaan. Onko oikeasti ihan pakko tuhria kaikkia paikkoja, mihin on mahdollista kirjoittaa? Tämä näkyy hyvin myös yliopiston vessoissa, jotka ovat täynnä niin imbesillin kuuloista kirjoittelua, että on vaikeaa kuvitella jonkun korkeakouluopiskelijan edes kykenevän niin pöllöihin juttuihin. Kuinka monella ylipäätään tulee mieleen, että kun käy vessassa, että kaivanpa tässä samalla tussit esille ja alan runoilla tai piirtää vessan seinään?

Yksi tällä hetkellä ankarasti sapettava aihe on ryhmätyöt. Niitä pitää väkisellä lisätä nykyään joka paikkaan. Jokainen, joka on ollut mukana 4-5 hengen ryhmässä, joka koittaa yhdessä kirjoittaa esseetä, tehdä suullista esitelmää tai mitä tahansa projektia, tietää miten ärsyttävää ja turhauttavaa se on. Ryhmässä on aina joku, joka koittaa päästä joka paikasta helpoimmalla eikä piittaa arvosanasta tuon taivaallistakaan. Sitten joka porukassa on aina ns. pomo tai pahimmassa tapauksessa kaksikin, jotka haluavat sanoa aina viimeisen sanan ja sanella muille, miten työ on parasta hoitaa. Sitten on yleensä myös vastarannan kiiski mukana, joka on aina kaikessa eri mieltä ja jonka vuoksi ryhmätyön tekeminen hidastuu ja hankaloituu entisestään.

Ai niin, vielä yksi asia mikä ottaa päähän. Miksi ihmeessä suurissa luentosaleissa ensimmäisenä penkkiriviin ehtivän on pakko jämähtää siihen ensimmäiseen penkkiin, eikä voi hinata sitä takapuoltaan sinne rivin keskivaiheille? Siihen sitten vielä lasketaan pöytä, levitellään kaikki kynät ja tavarat kannettavista puhumattakaan. Muut hieman myöhemmin saapuvat saavat sitten kukin vuorollaan pyydellä anteeksi penkkirivin kuningattarelta, joka vaivaantuneesti huokaillen ja kärsivän näköisenä nousee kerta kerran jälkeen paikaltaan päästääkseen muita ohitseen.

Lisäksi minua ihan oikeasti ärsyttää tietyn tyyppiset humanistit, joilla on ihan mielettömän suuri pätemisen tarve ja itsensä esiintuomisen tarve. Joka jestaksen luennolla on pakko esittää jotain typeriä täysin retorisia kysymyksiä tai koittaa haastaa luennoitsijan tietoutta tuomalla esiin omaa yleensä suhteellisen puutteellista tai virheellistä tietämystään ja suorastaan väitellä luennoitsijan kanssa. Pakko kommentoida joka asiaan joka välissä niin, että luento pitkittyy sen vuoksi. Välillä tekisi mieli kysyä oikeasti, että "Ollaanko me tultu tänne kuuntelemaan sua, vai luennoitsijaa?". Muutenkin ärsyttää sellainen rasittava tekoälyllisyys ja brassailu, että on pakko koittaa tunkea sivistyssanoja joka väliin ihan vain osoittaakseen, että osaa käyttää niitä.

Huh, sainpas sydämeltäni, mutta ei silti helpottanut yhtään. Pitäisi ehkä ottaa selville, voisiko koko yliopiston käydä läpi kirjekurssien avulla, niin ei joutuisi kohtaamaan muita ihmisiä. ;)