Nyt kiehuu ja pahasti. Ei itseni puolesta, vaan erään toisen. Olin taas tänään aamulla tulevaan kesätyöpaikkaani perehtymässä ja minulla oli kyseenalainen kunnia päästä tutustumaan ihka aitoon, elävään Lohikäärmeeseen. En voi kertoa kauhean tarkasti ja täsmällisesti, mistä on kyse, ettei tuleva kesätyöpaikkani paljastuisi tai kenenkään henkilöllisyys paljastuisi. Kyseessä oli ns. työhön perehdytys, jonka toinen pomoistani delegoi eräälle alaiselleen, joka ei ilmeisesti koskaan pidä vastaavanlaisia koulutuksia, jolla oli kuulemma muutenkin aamusta asti kenkkumainen päviä ja joka oli siksi pahalla tuulella ja päätti sitten purkaa sen meihin tuelviin kesätyöntekijöihin.

Seurasi kaksi tuntia (tai kenties pidempäänkin) ikuisuudelta tuntuvaa syyniä, kuulustelua, tiuskimista ja nälvimistä. Lohikäärmenaisen olisi pitänyt kertoa ja opettaa meille asioita eikä päinvastoin. Tilaisuus kuitenkin muistutti lähinnä suullista ristikuulustelua ja oletusarvona oli, että meidän olisi jo valmiiksi pitänyt pitänyt tietää kaikki nekin asiat, jotka eivät mitenkään liittyneet käsiteltävään aiheeseen, mutta jotka rouva Lohikäärmeen mielestä olivat kuitenkin niin tähdellisiä.

Itse osasin muutamassa kohdassa vastata osuvasti oikein ja olin ilmeisesti pukeutunut rouva Lohikäärmeen mielestä riittävän hyvin ja olin siistin näköinen, samoin kuin eräs toinen tyttö. Me saimme synninpäästön ja meitä piinattiin selvästi vähemmän kuin erättä kolmatta, jota suorastaan piinattiin, hiillostettiin, solvattiin ja haukuttiin. Ensinnäkin Lohikäärme kertoi olevansa pöyristynyt siitä, millaiset kengät tällä yhdellä epäonnisella kesätyöntekijällä oli jalassaan. Kengät olivat ihan normaalit lenkkarit, jotka itse asiassa ovat aivan hyvä kenkävalinta jos oletusarvona on, että suurimman osan päivästä joutuu seisomaan. Nainen tenttasi meitä kaikenlaisella pienellä trivialla ja detaljeilla ja lopulta tunsimme kaikki olevamme kuin piinapenkissä. Kysymys kysymyksen perään. Erityisesti hän pommitti tätä tyttöä, kenen kengistä hän ei pitänyt. Lohikäärmenainen näytti suoraastaan nauttivan tilanteesta ja leikittelevän meillä kuin kissa saalillaan ennen lopullista iskua. Kerran kun emme osanneet vastata hänen kysymykseensä, nainen huusi meille niin että talo raikui riemuissaan: "Hävetkää jos ette tätä tiedä!!!". Erityisesti yksi epäonninen tuleva kesätyöntekijä sai kuulla tuon "HÄPEÄ!!! Kuinka on mahdollista, ettet tätä tiedä!" useampaan otteeseen, vaikka emme muutkaan sen enempää tienneet. Rouvan mielestä erityisesti hänen olisi pitänyt tietää vastaus hänen kaikkiin kysymyksiinsä. Meidän muiden myötätunto oli täysin kiusatun puolella ja itse hetken aikaa vakavasti harkitsin, jos lähtisin pois ja sanoisin että anteeksi, eiköhän tämä nyt riittänyt, ei meidän tarvitse tällaista kestää. Ajattelin kuitenkin sisulla kestää loppuun asti ja pitää kesätyöpaikasta kynsin ja hampain kiinni. Oli kieltämättä hieman vaikeaa yrittää pitää Lohikäärmeelle pokkanaamaa, kun sisällä kiehui kuuma laava. Meistä itsevarmoista, sanavalmiista, aikuisista naisista tuli kahden tunnin aikana epävarmoja, alistuneita, punastelevia ja piipittäviä pikkutyttöjä. Epäilemättä se oli Lohikäärmeen tarkoituskin. Jos olisimme etukäteen tienneet joutuvamme suulliseen kuulusteluun, olisimme varmasti päntänneet koetta varten ja selviytyneet siitä kiitettävin arvosanoin.

Nainen sanoi meille suoraan, että tämä on hänen tapansa; hän on suora ja julmettu vanha rouva, mutta hänellä on siihen varaa, koska hän on ollut paikassa töissä niin monta kymmentä vuotta, ja hän on niin vanha ja viisas että hänellä on oikeus käyttäytyä tällä tavoin. Rouva korosti sitä, miten hienoa oli että eräs kesätyöntekijöistä oli teititellyt häntä aiemminja miten arvokkaita käytöstavat ovat, koska meillä nykyajan nuorilla ei niitä enää tunnu olevan. Mielessäni heräsi kysymys, miten viisas tämä vanha Lohikäärme oli itse käyttäytyessään tuolla tavoin kuin hän käyttäytyi? Kuinka hyvin hän itse osasi käyttäytyä, ottaen huomioon että kyseessä oli ensitapaamisemme tämän rouvan kanssa? Tai vaikka olisimme tunteneet hänet jo monta vuotta, olisiko hänen käyttäytymisensä ollut sitten yhtään sen oikeutetumpaa? Oikeuttaako mikään riehumaan, hiillostamaan ja ylipäätään käyttäytymään tuolla tavoin?

En ole koskaan eläissäni kokenut mitään vastaavaa aikuisiällä enkä ole aiemmin ihan yhtä pahoja Lohikäärmeitä tavannut vaikka niitä on ollut myös muutamassa aiemmassa työpaikassa. Toisaalta tämän tädin edustama avoin lohikäärmeisyys ja hyökkäävyys on mielestäni parempi kuin se että tekeytyy kiltiksi ja ystävälliseksi mutta myöhemmin paljastaa vasta kyntensä. Se, että jollakin on tuimat juonteet verenpunaisiksi punattujen huultensa ympärillä ja syvät kiukkuiset uurteet kulmiensa välissä ja avoimesti niin tulinen temperamentti ,että voisi odottaa hänen sieraimistaan nousevan savua, on muille työkavereille reilumpaa kuin aiemmin kohtaamani naamioituneet lohikäärmeet. Näitä on ollut kolme, kolmessa eri kesätyöpaikassa joissa olen ollut kaksikymppisenä. Nämä työpaikat olivat lastentarha, merkkivaateliike ja bingo. Ikääntyviä, keski-ikäisiä, katkeria naisia, jotka kulkevat ylihuolitellun ja herttaisen näköisinä muotivaatteissaan ja pitävät itseään niin hienoina että rumasti sanottuna eivät paskalle taivu. He ovat aluksi mielin kielin ja yhtä hunajaa, ja vaikuttavat tosi rennoilta tyypeiltä ikäisikseen, mutta myöhemmin ihan yllättäin huomaat heidän pienen pienet pikku ilkeytensä ja muka ohimennen heitetyt tai vitsiksi puetut solvauksensa joko sinua, jotain muuta työntekijää tai asiakasta kohtaan. Heidän lohikäärmemäisyytensä paljastuu pikkuhiljaa mutta jääväämättä.

Olen törmännyt eräässä työpaikassani myös vielä nuoreen, mutta varmasti tulevaan lohikäärmeeseen. Yhteistä näille lohikäärmeille on se, että he osaavat halutessaan olla äärimmäisen herttaisia ja mukavia. Heistä saattaa aluksi saada herttaisen ja mukavan vaikutelman. He ovat usein äärimmäisen karsimaattisia ja rakastavat esiintymistä ja esillä oloa. He ovat usein sukkelia ja verbaalisia virtuooseja ja heillä on tapana kerätä itselleen usein lauma lakeijoita ja hännystelijöitä ympärilleen, joiden kanssa he heittävät huulta, juoruavat ja puhuvat pahaa muista sekä joskus jopa joukolla ilkeilevät jollekin. Monet heistä ovat myös äärimmäisen älykkäitä ja selvästi haluavat pitää itseään muita fiksumpina. He haluavat tuoda omaa älykkyyttään, osaamistaan tai muuta erinomaisuuttaan jatkuvasti esille. Heillä on ääretön itsensä korostamisen tarve ja he ovat siinä jopa niin röyhkeitä, että painavat toisia alaspäin tuodakseen itseään paremmin esille. He ovat melkoisia opportunisteja ja  osaavat makeilla juuri oikeille henkilöille esimerkiksi päästäkseen uralla eteenpäin tai saadakseen statusta. He voivat kuitenkin olla itse piruja niille, joilla ei ole heidän kannaltaan mitään merkitystä tai joiden he kokevat olevan alapuolellaan. Usein he kokevat olevansa hieman muiden yläpuolella ja käyttäytyvät kuin esimiehet, vaikka olisivatkin aivan samassa asemassa kuin muut. He selvästi nauttivat valtapeleistä ja valtaleikeistä; heillä on aina menossa työpaikalla joku sota ja tahtojen taistelu jonkun kanssa. He usein saattavat myös aivan näkyvästi kiusata jotain työntekijää.

Tänään minä kohtasin tulevan työpaikkani Lohikäärmeen enkä erityisemmin pidä tästä ajatuksesta. Luulisin että tulen kuitenkin varmasti toimeen tämän Lohikäärmeen kanssa oikein hyvin. Lohikäärmeiden kanssa pärjää parhaiten, kun ei tuo itseään liikoja esille, nauraa oikeissa paikoissa, on kohtelias ja asiallinen eikä kerro itsestään liikoja. On paras pitää heidät käsivarren mitan päässä itsestään, että heillä ei ole tulevaisuudessakaan mitään mitä käyttää sinua vastaan. Onneksi joudun tulevassa työssäni näkemään tätä Lohikäärmettä varsin vähän, joten luulisin että sen kummempia kriisejä ei voi syntyä. En ole toistaiseksi havainnut ketään muita lohikäärmeitä tässä työpaikassa vielä. Jos olisin, saattaisin hieman harkita toiseen kertaan menenkö koko paikkaan, vaikka se näyttäisikin hyvältä CV:ssä.

Nyt ainakin tiedän, ketä tänä kesänä tulee varoa. Tuli mieleeni lisäksi, että pitääpä muuten kahvihuoneessa taas olla varovainen, minne paikalle istuu, ettei vain saa itselleen vihamiehiä ihan turhan päiten. Ilmeisesti joka naisvaltaisella työpaikalla on ainakin se yksi lohikäärme; nyt se taisi tulla todistettua. Jostain kumman syystä kaikki ne lohikäärmeet, keihin minulla onollut kyseenalainen kunnia tutustua, ovat olleet iäkkäämpiä naisia. En voi vieläkään ymmärtää sitä, miksi joku katsoo oikeudekseen olla toisille piikikäs ja ilkeä. Ilmeisesti jotkut ihan oikeasti haluavat kylvää ympärilleen pahaa mieltä ja saavat siitä jotain nautintoa? Jos aikusiet ihmiset eivät osaa tämän paremmin käyttäytyä toisiaan kohtaan, voiko lapsilta vaatia hyvää käytöstä?

Jos minusta tulee joskus kiukkuinen vanha lohikäärme, joka syö aamupalakseen kesätyöntekijöitä ja nauttii heidän kiduttamisestaan sitä ennen, minut saa huoletta tyrkätä ja suistaa alas itse kuvittelemaltani jalustalta ja palauttaa maan pinnalle.