Kyllä tutkimuksestakin voi vääntää perheriidan. Tänä iltana ylitin suuren kynnyksen ja purin kaikki blokkini tutkimuksen teon suhteen, hahmottelin tutkimuksestani mindmapin tutkimussuunnitelmaa varten ja vuodatin tutkimukseni ensimmäiset sivut, johdannon tapaiseksi tekstiksi paperille. Olin ajatellut johdannossani kuvailla tutkimukseni kohteena olevan taideteoksen, asettaa sen jonkinlaiseen kontekstiin ja ottaa esille erilaisia mahdollisia tutkimusnäkökulmia ja esitellä oman tutkimuskysymykseni sekä perustellun aiheen rajauksen. Olin päättänyt välttää kuolettavan tylsää ja paperinmakuista tieteellisistä tutkimuksista tuttua kieltä, ja päätin herättää lukijan mielenkiinnon jo ensimmäisessä lauseessa. Itse omasta mielestäni onnistuin johdannossa vallan erinomaisesti. Ylpeänä pyysin miestä lukemaan aikaansaannokseni ja ennen kuin hän pääsi ensimmäisen kappaleen loppuun asti riita oli jo valmis.

Sain kuulla tekstini olevan liian populääri, se on kirjoitettu liian lennokkaasti ja kertomuksen omaisesti. Hän ei ymmärtänyt teoksen kuvailua ollenkaan vaan tulkitsi sen epätieteelliseksi liirumlaarumiksi. Kun olin erehtynyt jossakin kohdassa korostamaan omaa subjektiuttani, eli sitä miten juuri minä, tutkimuksen tekijä näen tai koen teoksen tai millaisia viakutelmia minä olen siitä saanut, sain kuulla tutkimukseni olevan jotain hömppätiedettä ja pseudotiedettä josta objektiivisuus on kaukana. Kun yritin selittää, että taidehistoriaan kuuluu teoksen kuvailu eikä sitä pidä ottaa minään hömppäkertomuksena, ja että en tietenkään voi väittää absoluuttisesti että teosta voidaan lukea ja tulkita vain yhdellä tavalla, mieheltä meinasi lähteä järki. Kun yritin selittää hänelle, että mikään tutkimuksen teko tai tiede ei ole objektiivista tai että taidehistoriassa ei välttämättä ole tarkoituksena luoda mitään yleismaailmallisia tulkintoja ja siksi minusta on aivan  oikein tuoda itseni subjektina esille, oli riita jo täydessä käynnissä. Miksi sitä paitsi tieteellisen tekstin pitäisi olla kuolettavan tylsää ja paperinmakuista? Jos kuitenkin kirjoitan täyttä asiaa, enkö voi yhtään irrotella kielen käytössä?

Ensinnäkin ärsyttää se, että kauppatieteilijä tulee lyttäämään koko humanismin ja rakastamani tieteenalan tuusannuuskaksi. Hänen käsityksensä tieteestä ja tutkimuksen tekemisestä on ilmeisesti peräisin jostain 1900-luvun puolelta ja todellakaan hän ei ilmeisesti pysty käsittämään humanistisia tieteitä. Olisin oikeasti kaivannut jotain asiallista kritiikkiä ja neuvoja kirjoitukseni suhteen, enkä tuollaista typerää loanheittoa. Inhoittavinta tässä on  se, että aloin itsekin ajatella etten osaakaan tehdä tutkimusta ja aiheenikin on aivan typerä ja lapsellinen. Enkä ilmeisesti osaa edes kirjoittaa kuten pitäisi. Tiistaina pitäisi olla ryhmän edessä esittämässä tutkimussuunnitelmaani ja paria sivua valmista tekstiä. Joudunko nyt oikeasti tuhoamaan koko kirjoitukseni?! Vai pitäisikö viedä kyhäämäni "liian populääri liirumlaarum-kertomus joka ei ole edes oikeata tiedettä" ihan pokkanaamalla ohjaajalle ja muille luettavaksi ja katsoa, ovatko hekin siitä samaa mieltä kuin tuo wanna be-avomies?! Tiedän kyllä että olen huono ottamaan vastaan kritiikkiä, mutta joskus on kyllä siinä kritiikin antajassakin vika.

Ensinnäkin jos tässä nyt aletaan tieteitä arvostelemaan, niin enpä ole suurempaan hömppätieteeseen törmännyt vielä kuin kauppatieteet. Mitä voi edes sanoa "tieteestä" joka on kehitetty sitä varten, että kuluttajista saataisiin entistä enemmän irti ja että rahat päätyisivät "oikeisiin taskuihin"? Suurin osa liiketaloustieteessä lukemistani tenttikirjoistakin on niin suurta scheissea ja kaupallista höpölöpöä että en ole yhtä typerään "tieteeseen" törmännyt missään, kuin ehkä kasvatustieteissä. Kauppatieteilijät varsinkin ovat maailman ärsyttävimpiä ihmisiä enkä tällä hetkellä voi ymmärtää miksi olen sellaisen ottanut. Mitä yhteistä tuollaisen kanssa ylipäätään voi olla?!

Aika hiljainen loppuviikko siis tulossa meillä, en ainakaan ilman kunnon anteeksipyyntöjä lepy ja ehkä en sittenkään. (Tosin voi olla että en enää huomenaamulla muista tätä riitaa, mutta kirjoitan siitä muistutuksen kalenteriini.)

Nyt ei auta kuin mennä kiukkuisena nukkumaan. Olkoon koko typerä tutkimus.

p.s. Sain muuten tänään kutsun työhaastatteluun! Toivoa kesätyöstä siis on vielä.