Eilen ilmassa oli rakkautta ensisilmäyksellä.

Olimme miehen kanssa iltakävelyllä myöhään 11 jälkeen eilen ilalla. Kotitalomme läheisyydessä jalkoihimme syöksähti jokin pieni ja vaalea. Kyseessä oli kermakaramellin värinen suloistakin suloisempi ja maailman viehkein pieni kissa! Hän katsoi meitä toffeenvärisillä silmillään, puski ja kehräsi minkä kerkesi. Kun yritimme jatkaa matkaa kotiin päin, tämä pannaton sulotar syöksähteli hassusti pyrähdellen vanavedessämme. Välillä Se käveli määrätietoisesti vierellämme ihan kuin sillä olisi hyvinkin ollut suunta tiedossa, minne päin olemme menossa. Kissa seurasi meitä oikeasti kotiovelle asti. Sillä ei ollut aikomustakaan päästä meistä eroon.

Tässä vaiheessa olimme jo aivan myytyjä. Väläyttelimme erilaisia mahdollisuuksia, ehkä kissa oli karannut kotoaan, sillä se vaikutti olevan liikuttavan haltioissaan kaikesta, mitä se ulkona näki. Mietimme, voiko kyseeessä olla hylätty kulkukissa, ja tulimme siihen tulokseen, että ei mitenkään voi. Kissa oli siihen aivan liian ihmisrakas ja hellyydenkipeä. Kun istahdin kerrostalomme kotiportaille miettimään asiaa, kissa tassutteli suoraan syliini. Se kiehnäsi meitä molempia kilpaa ja kehräsi kuin pieni kermakarkin värinen kehruukone. Se oli selvästi päättänyt muuttaa meille.

Mieheni on kuitenkin erittäin pahasti kissoille allerginen. Emme hennonneet jättää pientä sydäntensärkijää  kuitenkaan ulos pakkasen armoille, sillä se vaikutti liian bimbolta pärjätäkseen yksin ulkona. Se leikki yksikseen ja näytti meille kaikenlaisia temppujaan, se käveli ylösalas lasten liukumäen portaita ja katsoi näimmekö me varmasti. Koko ajan se tarkkaili meitä, että emme vain pääsisi livahtavamaan minnekään. Se singahti ketteränoloisesti lähellä kasvavaan puuhun ja onnistui keplottelemaan sieltä itsensä viereisen pyörävaraston katolle. Me seurasimme sydän syrjällämme, mitä nyt tulemaan pitää. Kaveri tassutteli liukkaalla peltikatolla ja yritti esittää kokenutta kattokiipeilijää. Tämä päättyi kuitenkin todella huonosti. Kaverin tassut eivät pitäneet tarpeeksi ja niin se mätkähti sieltä kunnolla alas. Me kauhistuimme ja lähdimme juoksemaan sen suuntaan, mutta se oli nopeampi ja juoksi taas suoraan luoksemme. Onneksi sille ei ollut käynyt kuinkaan. Se tassutteli myös jäätyneen vesilätäkön päällä ja oli kauhuissaan, kun jää murtui sen alla ja sen hienot tassut olivat vaarassa kastua. Välillä se erehtyi tassuttelemaan mutaisella maalla, ja se selvästi inhosi sitä. Se nyrpisteli nenäänsä ja ravisteli inhosta tassujaan. Siisti kissa. Mies kävi hakemassa kissalle maksamakkaraa ja kissa ahmi sitä hieman nälkäisenä.

Mietimme päämme puhki, mitä teemme pikku veijarille. Soitimme ystävällemme, joka tietää kissoista varmaan kaiken ja kyselimme hätääntyneenä neuvoja. Yksi vaihtoehto oli, että ottaisimme sen pakkaselta turvaan kotiimme, vaikka kylpyhuoneeseen. Toisaalta mietimme, että jos sen omistajalla on tapana päästää se joka yö ulos, niin omistaja saattaa säikähtää, jos kissa ei palaakaan. Päätimme olla ovelia ja kävellä takaisin siihen paikkaan, jossa se syöksähti sydämiimme. Ajattelimme, että jos se asuu siinä vieressä, niin ehkä se menee kotiinsa. Kissa seurasi tietysti mukana, mutta sillä ei ollut aikomustakaan jättää meitä. Se meni pyörätelineeseen pyörien sekaan väijymään meitä. Kun yritimme lähteä, se syöksähteli peräämme. Päätimme vain kävellä eteenpäin välittämättä siitä, ja yhtäkkiä sitä ei enää näkynytkään.

Kapusimme portaat luhtikäytävällemme lievästi pettyneinä ja todella huolissamme. Kun pääsimme kotiovellemme, siellä se taas oli, talomme edessä istumassa. Se katsoi meitä suoraan silmiin, minusta vähän syyttävän näköisesti. Huutelin sille, että "Me tullaan kohta takaisin", ajattelin että haetaan jotain syötävää vielä ja otetaan se sitten sisään turvaan pakkaselta. Kun menimme takaisin parin minuutin päästä, koko kattia ei enää näkynyt missään. Kävimme jopa lähiympäristössä kävelemässä ja etsiskelemässä sitä. Tuli ihan kamala olo ja todella huono omatunto, kun jätimme sen pihalle!

Se oli niin rakkautta ensisilmäyksellä, selvästi sekä meidän että kissan puolelta. Toivottavasti kissa osasi kotiinsa, vaikka se vaikuttikin niin bimbolta. Toivottavasti sen omistaja on joku kunnon ihminen ja löytää sen vielä. Toivottavasti hän ei enää päästäisi kissaansa pannattomana ulos. Joka tapauksessa aion nyt tänä iltana lähteä samoihin aikoihin iltakävelylle uudestaan, jos sama kissa vielä värjöttelee tuolla jossain niin ihan varmasti korjaan sen parempaan talteen.

Aivan ihana kissa! Oikea sydäntensärkijä.