Lähes sain kahvit väärään kurkkuun, kun luin iltalehdestä miten avovaimonsa kuristanut mies pääsi teoistaan kuin koira veräjästä. Lieventävinä asianhaaroina tällä kertaa pidettiin sitä, että tarkoitus ei ollut tappaa (hmm, kuristiko hän siis huvin vuoksi vai ainoastaan peloitellakseen? Leikkisä mies...) ja kuristaminen ei oikeuslääkärin mukaan ollut erityisen voimakasta, joten kuolema oli hyvin yllättävä ja äkillinen. Ei herran jestas, elänkö minä oikeasti tällaisessa maailmassa? Tällainenko on oikeusistuin Suomessa? Toivottavasti naisen lähiomaiset tajuavat viedä jutun johonkin korkeampaan oikeusasteeseen. Näin Imatralla siis.

Eilen luin samaisen lehden nettisivuilta, miten 87-vuotias mies yritti päästää 1928 syntyneen vaimonsa hengiltä tylpällä esineellä. Mikä ihme siinä on, että vielä yhdeksänkymppisenäkin pitää sitä vaimoa hakata ja lopulta tappaa? Samaisessa kaupungissa 54-vuotias mies surmasi 42-vuotiaan naisen teräaseella. Näin Joensuussa. Jään mielenkiinnolla odottamaan, mitä lieventäviä asianhaaroja näiden joensuulaisten miesten tapauksissa löydetään, ja pääseekö taas vaimontappaja kuin koira veräjästä.

Tällaisia uutisia lukiessa tulee voimaton ja vihainen olo. Suosittelen kaikille naisille oikein lämpimästi jonkin kamppailulajin alkeiskurssia tai muuta itsepuolustuskurssia. Veikkaanpa, että näissäkään tapauksissa ei ollut suinkaan ensimmäinen kerta, kun mies nostaa kättään puolisoaan vastaan, vaan luultavasti tuota on jatkunut jo vuosia; tällä kertaa vain sattui henki lähtemään ja asia tuli poliisin ja koko maailman tietoon. En halua edes kuvitella, miten kauan tuo yhdeksänkymppinen papparainen on mahtanut vaimoaan pahoinpidellä. Sairasta ja kuvottavaa. Säälittävää.

Ja mitä näihin rakkikoiriin tulee, tekisi mieleni kysyä: vieläkö saunan takana on tilaa?