"Olet nainen. Sinussa on hyvin paljon naisellisuutta, naisellisia persoonallisuuden piirteitä ja toiminnan tyylejä. Sinulla ei ole juuri lainkaan miehekkäitä persoonallisuuden piirteitä tai toiminnan tyylejä. Naisellisuus on sinulle hyvin tärkeää ja osaat nauttia naiseudestasi.

Haluat selkeästi liittyä naisten ryhmään sekä erottautua vahvasti miesten ryhmästä. Olet valinnut hyvin feminiinisen ja äärimmäisen epämaskuliinisen kohdan. Olet siis sukupuolisesti äärilaidan ihminen. Mieheytesi ja naiseutesi eivät ole tasapainossa, vaan feminiinisyys hallitsee persoonaasi. Sinulla saattaa olla maskuliinisuuteen liittyviä pelkoja ja huolia. Jos haluat olla sukupuolisesti harmonisempi ja tasapainoisempi, sinun on syytä kehittää maskuliinisia puoliasi."

Tämän sain tulokseksi SETA:n sivuilta löytyvästä "Testaa sukupuolesi"-testistä, josta Heidihahmo kirjoitti blogissaan. Niinkuin testin tuloskin kertoi, minä olen aika äärinaisellinen ja todellakin nautin naiseudestani. Tätä testiä ennen en vain tiennyt, että se on jotenkin ongelmallista. Heidihahmolla oli muuten kirjoituksessaan varsin mielenkiintoista asiaa sukupuolesta. En jostain syystä päässyt hänen kirjoitustaan kommentoimaan hänen blogissaan, joten teen sen nyt sitten tässä. Toivottavasti Heidihahmo eksyy blogiini. Heidihahmo kirjoitti, miten kuusivuotias oli kysynyt häneltä, miksi on olemassa vain tyttöjä ja poikia, eikä muita. Hän oli vastannut lapselle "Koska ei tarvita muita". Se oli minusta kuusivuotiaalle oikein sopiva vastaus.

Heidihahmon kirjoitus sai minut kuitenkin miettimään sukupuolta ja sukupuolisuutta enemmänkin. Kuten ilmeisesti tuo SETAn testikin osoittaa, itse olen vähän liiankin vahvasti siellä feminiinisellä puolella. Koska minulle on ollut pikkutytöstä jo varsin selvää, mikä oma sukupuoleni on, en ole rehellisyyden nimissä tullut pahemmin tätä asiaa ajatelleeksi. Paitsi silloin, kun televisiosta tuli tosi-tv-ohjelma "There's something about Miriam", jossa täysin naiselta näyttävä ja ilmeisesti täysin naiseksi itsensä tunteva Miriam oli kuitenkin käsittääkseni syntynyt mieheksi ja hänellä oli vielä miehen sukupuolielimet jäljellä. Miriam on aika hyvä osoitus siitä, että sukupuoli ja sen tunteminen on melkein yhtä paljon pään sisältä kiinni kuin siitä, mitä sieltä housuista löytyy.

Olen täysin tietoinen ollut omasta feminiinisyydestäni ja naisellisuudestani, mutta silti tuo SETA:n testitulos tuli hieman yllätyksenä. Tai ainakin se, että feminiinisyydessä on jotakin väärää, että ei saisi olla liian naisellinen. Minä nyt hieman tästä hämmennyin: miksi ei saa olla? Minkä sille voi, jos on? Itämaisen ajattelun kannalta ymmärrän kyllä Yin/Yang-ajattelun, ja että jokaisen ihmisen sisällä on sekä feminiininen että maskuliininen puoli. Nämä puolet pitäisi olla mahdollisimman hyvin tasapainossa, että ihminen on onnellinen ja voi hyvin. Olen jo tuskaillut tämän asian parissa ennenkin. Miten saada ne tasapainoon? SETA:n testin tulos silti ihmetyttää, mihin he perustavat tuon ajatuksensa, että mieheyteni ja naiseuteni tulisi olla tasapainossa? Yin/Yang -ajatteluunko? Jos näin on, se olisi minusta äärimmäisen yllättävää. Myös testin oletus, että minulla saattaa olla maskuliinisuuteen liittyviä pelkoja tai huolia, ei pidä paikkaansa. Minähän rakastan maskuliinisuutta.

Jos nyt lähden ajatuksesta, että sekä itämainen ajattelu että SETA ovat nyt oikeassa siinä, että minun pitäisi kehittää maskuliinisuuttani, niin miten ihmeessä sitä sitten oikein kehitetään? Eikö se ole riittävän maskuliinista, että kamppailulajin merkeissä ähisen isojen äijien kanssa tatamilla muutaman kerran viikossa, osaan potkia, lyödä, heittää ja painia. Eikö se ole jo riittävän äijämäinen harrastus? Mitä vielä pitää tehdä? Täytyykö minun alkaa kiinnostua auton moottoreista ja kaikenmaailman härveleistä? Eiväthän ne kiinnosta minun miestänikään, vaikka hän todistetusti on mies. Mistä se on kiinni? Pitääkö minun opetella pitämään matematiikasta? Ei voi olla mitään ällöttävämpää ajatusta.

Mistä se äijäily on kiinni? Miten nainen voi kehittää maskuliinisuuttaan? Niin ja ennen kaikkea, miksi pitäisi?

Lisäys 6.2. 2007: Pikku-Ope kirjoitti tähän aiheeseen liitteyen blogissaan erittäin osuvasti.