Taivas näyttää harmaata naamaa. Olen hankkinut Unihiekka-nimistä valeriaana-valmistetta luontaistuotekaupasta. Se tosiaankin auttaa nukahtamaan, vaikka haisee ja maistuukin sanoinkuvaamattoman pahalle.. En kuitenkaan aio sitä käytää kuin silloin, jos seuraavana päivänbä on jotain niin tärkeää, että on pystyttävä nukkumaan. Eilisen Twin Peaks-jakson jälkeen muistin, miksi jo sarjan musiikki sai joskus pieniä pelonsekaisia väristyksiä aikaan. Itse asiassa päätin, että en enää katsokaan koko sarjaa, pahahenki Bob ja sarjassa nähtävät kummalliset uni/henkimaailmakohtaukset eivät tee kovin hyvää kenenkään psyykelle mielestäni. Sitä paitsi, Laura Palmer on kerta kaikkiaan pelottavan näköinen nainen.
    Sain muuten eilen vihdoin valmiiksi hapsut petrolinväriseen verkkohuiviin, jonka virkkasin syksyllä. Älkää peljätkö, en aio muuttaa blogiani miksikään neuleblogiksi! En juuri perusta neuleblogeista. Käsitöitä on ihan hauska tehdä välillä, varsinkin jos löytää jotain ihanan väristä lankaa. Se on aika mukavaa ajan kuluttamista, jos ei ota huomioon sitä, että yleensä niskat ja hartiat kipeytyvät siitä aika tehokkaasti. Seitsemän taulusarjan ensimmäinen taulu on aivan kesken vielä, sitä varten pitäisi saada oikeanlainen fiilis päälle. Jos alkaa väärällä tuulella sitä maalaamaan, se voi mennä pilalle.
    Itse asiassa nyt pitäisi pikemminkin lukea kun blogata. Järkälemäinen tenttikirja ei tunnu edistyvän mihinkään, ei sitten mihinkään. Käyn sen kimppuun tässä taas kohta kunhan pääsen tästä tietokoneesta eroon... Perjantaina töissä on myös harvinaisen vaikea päivä, siihenkin pitäisi aloittaa valmistautuminen jo tänään. Työstä saamani palkka on aivan surkean naurettavan pieni, kun vertaa sitä siihen valmistautumisen määrään, mitä työn hyvin tekeminen vaatii. Harmittava asia. Tänään alkaa myös erittäin ankea ja ahdistavan kuuloinen kurssi, nimeltä yrityksen kannattavuus ja rahoitus. Olen melkein luopunut ajatukseesta saada liiketaloustieteen sivuaineekseni jossain vaiheessa. Humanistiset aivoni eivät kerta kaikkiaan jaksa keskittyä mihinkään niin tylsään ja materialistiseen! No, käyn siellä tänään katselemassa, ja jos vaikuttaa siltä, että kurssilla on tarkoitus laskea jotain, saatan jättää sen väliin. Ensi vuonna aion olla viisaampi ja valita sivuaineeni paremmin. Nämä kaikki asiat, mitä olisi pitänyt jo lukea tai pitäisi nyt tai huomenna lukea, mitä kaikkea töitä varten pitää ottaa selville jne... Kaikki ne asiat muodostavat ison suuren ahdistavan möykyn, jota yritän purkaa pala palalta. Asia kerrallaan. Illalla töiden jälkeen aion vielä mennä nollamaan aivoni jumppaan.. Kyseessä on Body-Intervalli, eli luvassa on lihaskuntoa ja sykkeen nostatusta vaihtelevina jaksoina. Rääkkiä keholle, lääkettä mielelle.
    Tällä kertaa minulla ei ollut oikeastaan sen suuremmin mitään merkittävää asiaa. Eräs Tori Amosin biisi kosketti erityisesti, laitanpa sen sanat tähän.

Tori Amos - Sweet the Sting:

"Sweet The Sting"

With a strut into the room
With his hat cocked sure defiantly
He said "I, I have heard
That you can play the way I like it to be played."
I said, "I can play, anyway that you want.
But first I want, I want to know

Baby is it sweet sweet
Sweet the sting
Is it real this infusion
Can it heal where others before have failed?
If so then somebody
Shake shake shake me sane
'cause I am inching ever closer to the tip of this scorpion's tail"

He said "I laid my weapons
down with my pistol
Fully loaded, a hunted man
To my root, will it end
Or begin in your cinnabar juice?"

Is it sweet sweet
Sweet the sting
Is it real this infusion
Can it heal where others before have failed?
If so then somebody
Shake shake shake me sane
'cause I am inching ever closer to the tip of this scorpion's tail"

Love let me breathe
Breathe you in
Melt the confusion
Until there is
There is your - union